Kaikkia vaivaa ainakin joskus kaukokaipuu ja sisintä kalvaa halu lähteä kulkemaan. Kukapa ei olisi joskus pyöritellyt ajatusta jättää kaikki ja lähteä, katkaista siteet yhteiskuntaan ja maistaa täydellistä riippumattomuutta ja vapautta - erämaassa, eläen luonnon antimin.
Erämaan armoille kertoo Christopher McCandlessin tositarinan. Miltä kuulostaa, että lukiosta valmistunut nuori mies lahjoittaa opiskelurahansa hyväntekeväisyyteen ja lähtee vaeltamaan halki Amerikan yhdysvaltojen kohti seikkailujen Alaskaa? Se kuulostaa hienolta. Tarina saa katsojan tuntemaan itsensä pelkuriksi.
Matkalla Chris tapaa monenlaisia ihmisiä ja oppii kaikilta jotakin. En niinkään perustanut filkan filosofisesta ihmisenä olemista käsittelevästä ja yhteiskuntakriittisestä puolesta. Itseäni kiehtoo päähenkilön tapaan vapaa elämä erämaassa ja erämaasta: "Eletään siinä hetkessä, siinä ajassa ja paikassa". Ja siinä kaikki. Onni on puhtainta, kun se on läsnä kuluvassa hetkessä. Helpoiten sen saavuttaa eräelämässä.