Metsastys-kalastus.com

Keski-Suomen maineikkailla lintumailla

Lisää muualla verkossa:

> Keski-Suomen maineikkailla lintumailla, osa 2 (Kukko / Kukko-Multia)
> Keski-Suomen maineikkailla lintumailla, osa 3 (Mäkelä)

Multia / Kukko-Multia

Metsastys-kalastus.com avasi kanalinnustuskauden 2007 tutustumalla, onko eräs pohjoisen Keski-Suomen perinteisistä lintuseuduista vielä maineensa veroinen? Kyseessä oli Villin pohjolan kahden kunnan (Multia, Pylkönmäki) maille levittäytyvästä yhdistetystä lupa-alueesta Kukko-Multia. Alue on laaja, kaikkiaan yli 13-tuhatta hehtaaria, joten tutustuminen oli valitettavan ajanpuutteen vuoksi rajoitettava alempaan Multian puoleiseen osaan, koska suunnitelmissa oli tosiaan keskittyä autoilun sijasta metsästykseen.

Maastot

Aikamoinen mänty
Tällaisista rungoista koostuvassa
männikössä kelpaisi kuljeskella.

Multian puoleinen alue koostuu pääosin kuivista kangasmaista ja ojittamalla pilatuista suoalueista. Alueella on muutamia pieniä jokia ja puroja, joiden varsilla on paikoin yllättävänkin vanhaa kuusikkokorpea. Kangasmaastot ja ojitetut suot kasvavat pääosin eri kasvuvaiheessa olevaa mäntyä, enimmäkseen nuorta ja tiheässä. Lupa-alueen sisällä on pieni rauhoitettu vanhojen metsien suojelualue, jolla voi käydä vilkaisemassa, miten hieno paikka olisi ilman tehometsätaloutta. Noin muuten jos ei ota lukuun alueella olevia turpeentuotantoalueita, jotka ovat karsean näköisiä, niin hakkuut on tehty varsinkin viime aikoina suhteellisen maltillisesti, vaikkakin vastarunneltuja aukkojakin näkee. Vanhempaa puutakin on kuitenkin maltettu jättää pystyyn. Maastossa törmää siellä täällä myös yksittäisiin ikivanhoihin valtaviin mäntyihin.

Pirttijärvenkalliot on hienoa kumpuilevaa kallioseutua, jossa avonaiset jäkälää kasvavat kalliot seuraavat toisiaan. Alueella on myös Keski-Suomelle tyypillisesti paljon pieniä järviä ja lampia. Ahvenisella on pieni saari, jossa ikivanha hirsistä tehty matala kämpän kömmänä. Mikähän senkin tarina lienee? Lupa-alueella ei ole muutamaa nyppylää lukuunottamatta kovin korkeita paikkoja. Notkelmat ovat matalia ja korkeuserot maltillisia. Muutama korkeampi paikka löytyy ja onkin nimetty kartalla vuoriksi, suuruudenhullua tai ei. Alueen pohjoispuolella niukasti Saarijärven puolella on kuitenkin yksi Keski-Suomen korkeimmista kohdista, Kulhanvuori ja siihen liittyvä luonnonnähtävyys Syväojan kuru.

Asutusta ei juurikaan ole. Monet tilat ovat jääneet autioiksi, kesäkäyttöön tai myyty metsästysporukoiden tukikohdiksi.

Luonne paljastuu

Olimme perillä paikalla jo hyvissä ajoin. Piti odotella päivän valkenemista. Koiralla oli erittäin suuria vaikeuksia malttaa mielensä. Se lähtikin suorittamaan itsenäistä maastotiedustelua ja haukahtelikin hetken perästä muutaman kerran. Linnuille? Sitten se pyöräytti hakkuuaukon reunasta jäniksen liikkeelle ja ajoi sitä hetken palaten autolle kieli poskella.

Hakkuuaukon yli lensi kaksi teertä. Hyvä merkki, lintuja siis on, ainakin kaksi, tuumattiin ja työnnyttiin hämärissä metsään. Kuljettiin loivasti alas viettävää katajikkoa suon reunaan ja siitä eteenpäin pitkin reunusrinnettä. Edestä karkkosi ainakin kaksi teeripoikuetta. Oikaistiin suon poikki vastapuolen kankaalle. Teeriä alkoi pöllytä ojanrenasta ilmaan juuri, kun oli hyppäämässä sen yli. Ammuin - ja samalla mulppasin toisen jalan polvea myöden: päivä alkaa kosteissa merkeissä.

Kilometrin lenkki jo paljastaa ojien lisäksi toisen pikantin yksityiskohdan Keski-Suomen metsistä. Hirvikärpäset tuovat touhuun ylimääräisiä luontokokemuspisteitä. Niiden ansiosta touhun elämyksellisyys nousee usein toiseen potenssiin.

Lintuja on

Teerisaalis
Yhteistyö kantaa hedelmää.

Intoa puhkunut seurue jaksaa vielä heittää 3 lenkkiä. Lintuja havaitaan runsaasti: pyitä, teeriä ja 1 ukkometso. Pyy ja teeri saatiin reppuunkin. Illalla paistelin linnut ja söin ne pahimpaan nälkään. Koiralle lihashuoltoa ja kahvinkeitto aamua varten pulloon. Rauhattomat unet Land cruiserin penkittömässä peräosassa.

Kivääri puhuu

Aamutuimaan teeriä löytyy Pieneltä joensuolta. Kaupungissa nukkumassa käynyt kiväärimies pääsee kajauttamaan 5,7:lla teertä pienestä suokäkkärästä. Osuu mielestään, mutta lintua ei löydy. Istumapuun juurelle on satanut höyheniä, sattunut siis on. Viheltelen koiraa paikalle ja heilun hetken mättäällä kuin liikennepoliisi, kun yritän käsimerkein, vihellyksin ja erilaisin kannustavin voimasanoin ohjata nelijalkaista apuriamme.

Koira on jo kaukana, lähemmäs 100 metriä puusta, jossa teeri istuskeli. Vauhti kasvaa, touhuun tulee selvästi lisää jäntevyyttä ja häntä alkaa vispata. Ja sieltähän se löytyy lopulta. Ilman koiraa olisi jäänyt ketuille...

Koira haukkuu, haulikko paukkuu

Hiukkalampien ympäristö on mielenkiintoista seutua alueen eteläosassa. Tapasimme metsurin, joka kertoi paikan pilaavan tuhon uutiset: oli tekemässä linjoja tulevalle turvetuotantoalueelle. Mies lähti kaasuttelemaan saahaansa, me painuimme lammille. Koira pölläytteli nyppylän rinteestä tiheikön takaa teeren toisensa jälkeen maasta lentoon, mutta kaikki menivät omalta kannaltaa oikeaan suuntaan. Yksi erehtyi kuitenkin lopulta meitä päin ja istuipa vielä parhaiksi puuhun. Tärskis vaan, lisää linnunlihaa.

0 laukauksen jänis

Jänis 0 laukauksella
Nollajänis.

Kolmannen päivän aamuna koira rynni päättömästi hakkuuaukon laitaryteikössä. Katselen touhua kiinnostuneena, haulikko varmistamattomana. Ryntäily päättyy heinikkotupsuun ja ilmoille purkautuu karmiva rääkäisy. Koira on tappanut pienen jäniksen. En oikein tiedä toruako vai kehua. Suolistan jänön ja heitän reppuun.

Herkullista lihaa

Olen kävelemässä jo tietä myöden takaisin autolle, kun koira löytää pyitä. Lyhyet hätäiset yksittäiset haukahdukset ovat tuttu merkki. Painun takaisin metsään. Haukahduksen saattelema pieni harmaa lintu pörähtää yllättäen takaapäin ohi. Pudotan sen loistavalla kerran syksyssä onnistuvalla heittolaukauksella.

Jotkut tuntuvat väheksyvän pyytä saaliina sen vaatimattoman koon vuoksi. Tämä on suuri erhe. Itse himoitsen pyyn herkullista lihaa, se on kanalinnuista ja oikeastaan kaikista riistalinnuistamme helposti parhaan makuista.

Kangasköpissä

Laudasta tehty ruuhi
Lautaruuhi.

Köpin kangasharjanne on alkumatkalta parturoitu todella rumannäköisesti, mutta tien itäpuolella on jyrkän rinteen alapuolella pieni puro ja metsomaastoa. Myös tien toisella puolella on pidemmällä kosteita kuusia kasvavia painanteita. Metsoja ei sieltä hyvännäköisestä maastosta huolimatta tavattu, mutta karhunpaskaa löytyi ja Valkeisenlammin rannassa erikoinen laudasta tehty ruuhi. Lautojen väleissä narut tiivisteenä. Joku sillä on katiskojaan lammessa käytellyt. Kauempaa muistutti erehdyttävästi ruumisarkkua.

Teeri haukusta ja yöksi kämppään

Illalla tultiin Hiukkajoen kämpälle ja mukana ollut puolisko alkoi kokkauspuuhiin. Koiralla tuntui olevan käyttämätöntä energiaa, joten päätin lähteä ampumaan pyitä huussin takaisesta männiköstä/sekametsiköstä. Palsta muuttui kuitenkin pian vielä pienemmäksi mäntytaimikoksi. Rajalta lähti 3 teertä. Koira haukkui jossain vähän eteenpänä ankarasti hyvän aikaa jollekin. Läksin hivuttautumaan rajalinjaa myöden lähemmäksi, mutta haukku lakkasi. Sitten näinkin jo koiran, se pyöri kuin hyrrä parin isomman koivun juurella - ja alkoi haukkua räksyttää. Pidin varmana, että jälkihaukku, vilkuilin kuitenkin kuonon osoittamaan suuntaan: poikateeri valmistautui hyppäämään siivilleen! Ampua kajautin sen haulikolla alas. Ei ehkä puhdasoppinen pystykorvatilanne, mutta täydellinen silti, eipä ole koirallakaan pystyjä korvia.

Kärsimättömyys ja puiset silmät maksavat lintuja

Viidennen metsästyspäivän aamu alkoi valjeta tuhnuisena. Yö oli ollut kylmä ja vaikkei kirkasta ollutkaan, elättelin toiveita teerien pulputuksesta. Eräältä suolta lintuja löytyikin. Minä suhauttelin pillillä, muutama kukko suhautteli ja kanatkin hieman kotkottelivat. Jännittäviä hetkiä, jotka kuitenkin tuhraantuivat kärsimättömyyteeni.

Kävelin läheisen laajan hakkuuaukon reunaan. Aukkoon on jätetty hyviä lintupuita pystyyn ja pysähdyinkin lehtikuusitaimikkoon puhaltelemaan pilliin ja odottelemaan koiraa. Söin puolukoita ja taas suhauttelin. Sain vastaukseksi varovaista kotkotusta. Ällistelin ja töllistelin kivääri selässä n. 80 metrin päässä olevaa mäntyä. Jotenkin loihdin päähäni sellaisen ajatuksen, että kotkottelijat ovat maassa kauempana alarinteessä. Suhauttelin taas ja välillä söin puolukoita. Noin 10 min kuluttua em. männystä lähti 3 teertä.

Lisävahvistuksin kahdeksi partioksi

Koira ihmettelee
Tuulipukumies on ampunut teeren.
Koira ihmeissään.

Liitymme koiran kanssa 3 hengen porukkaan, joka on saapunut viikonlopuksi lintuja ampumaan. Jakaudumme kahdeksi partioksi ja jatkuvasta tuhnusateesta piittaamatta haravoimme tienoita. Herra J ampuu hyväksi havaitusta suolle viettävästä katajikosta teeren, jota ammuttu ehkä viikko sitten jalkaan. Myöhemmin puolen päivän jälkeen kolmannella lenkillä Hiukkajoelta edestä karkkoaa teeripoikue. Herra J pudottaa eteensä oksalle istuneen, itse ammuin ohitseni lentänyttä, mutten osunut. Painelin kuitenkin perään ja koira kärkeen. Hetken kuluttua ilmeisesti samainen lintu tulee takaisinpäin. Ammun, taas ohi. Herra J pudottaa tämänkin. Toisen partion herra A oli ampunut koppelon.

Korkeampaa filosofiaa

Tällainen lintujen ampuminen aiheuttaa varmasti hyperventilaatiota joidenkin keskuudessa, jotka "ovat käyneet metällä 5 vuotta ja ampuneet yhden linnun". Saalistakaan ei saisi nykyään mainita tai on heti syytökset kehuskelusta päällä. Tosiasiassahan puheet siitä, ettei saalis olisi tärkeä ovat puppua. Olen itsekin sitä mieltä, että saalis ei itsessään ole yksistään oleellisin asia metsästyksessä, mutta siinä vaiheessa kun saaliin saamisella ei ole enää merkitystä, myyn pyssyt pois ja keskityn marjanpoimintaan.

Puhelu hirvikoiralle

Seitsemäs päivä jälleen suuremmalla porukalla. Maasto märkää ja lintuja paljon. Parin kierroksen ja makkaranpaiston jälkeen alueen yläosaan Sipilänperälle. Lupatarkastaja karautti paikalle ja kertoi GPS-pannallisen koiransa haukkuvan lähistöllä hirveä. Soitti koiralleen, joka myös vastasi ja haukkua nalkutti. Puhelias heppu mainitsi myös Pyyvuorella olevan karhun pesän.

Päivän sankaritar

Palkinto sitkeästä yrityksestä
Palkinto sitkeästä yrityksestä.

Puolen päivän jälkeen muita alkaa poltella kaupunkiinlähtö, mutta itse en malta, koska aikaa on vielä runsaasti hämäräntuloon ja oma kannustimensa on parinpäivän kilometrit ilman saalista. Palaan koiran kanssa kahdestaan takaisin alueen keskiosaan.

Sekä koira että mies olivat jo viikon kulkemisesta väsyneitä, mutta innolla lähdettiin vielä yrittämään. Kiertelin, kaartelin ja koukin tutuksi käyneellä ison hakkuuaukon ja suon välisellä kumparella. Näin metson vilaukselta ja useamman pyyn, mutten ehtinyt edes yrittää. Lompsin uralle ja läksin kohti autoa uraa myöden. Koira tuli hetken perästä ja jatkoi uran toiselle puolelle - ja ajoikin sieltä siivilleen akkateeren, joka lensi aivan parhaimmalta hollilta edestäni avonaisen aukon yli. Ammuin ohi. Hermostutti hieman keskimääräistä enemmän. Kävin kuitenkin haeskelemassa sitä koiran kanssa n. 100m lentosuuntaan, kun kuitenkin ammuttua tuli. Ei löytynyt, menojaan meni.

Kävelin uudestaan uralle ja viheltelin koiraa. Olin jo melkein aukon laidassa, kun koira tuli ja aivan kuten edelliskerralla laukkoi suoraa päätä uran toispuoliseen ryteikköön. Kuului pari haukahdusta, käännyin ympäri, vaikka epäilin haukkuvan äskeisen jäljille. Mitä vielä! Tällä kertaa tuli poikateeri, joka vieläpä parkkeerasi puuhun noin 30 m päähän. Niille sijoilleen sen ammuin. Palkitsin koiran avokätisesti sisäelimillä. Hetkessä oli aistittavissa molempien osalta täyttymyksellistä tyytyväisyyttä. Hyvin mielin lähdettiin ajelemaan kohti kotia.

Tuomio

Positiivisiin seikkoihin voidaan laskea hyvä lintukanta, laaja monipuolinen alue ja autius. Negatiivisena päällimmäisiksi nousee hirvikärpästen runsaus ja varsinkin viikonloppuisin muiden metsästäjien liiallinen määrä.

Mediatiedot | Sivukartta | Tekijänoikeudet | Ota yhteyttä | ©2008 Metsastys-kalastus.com