Maaston tutkiskelua
Mäkelä on mukavaa maastoa. Se on säästynyt rotevammilta metsätaloustoimilta
ja onkin siksi huomattavasti mukavampi kulkea, kuin paikoin melkoisen rujoiksi
runnellut Multia ja Kukko. Kangasmaasto on helppoa liikkua ja kun metsä
on pitkälti jo hieman isompaa, siellä on myös avaruutta, ei mitään
viidakkomaista ryteikköä ja mäntypeltoa.
Leimallisinta alueelle on keskisuomalaiset mäntykankaat.
Kankaita halkoo runsaasti myös korpikaistaleita, jopa vanhoja kuusikkoja
sammalmattoineen - paikkoja, jotka metson perässä kulkeva koluaa mielellään.
Alueella on maakunnalle tyypillisesti myös reilusti pieniä järviä ja lampia.
Yläosassa on soidensuojelualue. Se kirjaimellisesti kruunaa alueen. Siellä kannattaa käydä kävelemässä kierros, koska varsinaisen isomman nevan laidoilla erikoisia putareita, joita halkoo teräväpiirteiset harjanteet ja joissa paikoin
kasvaa todella vanhaa havupuuta. Ne myös varmasti
kuhisevat teeriä - silloin kun teeriä alueella ylimalkaan on - ja niitähän on.
Metsälinnut hakusessa, muuta riistaa tulee
Metsälintuja ei montaa parina ensimmäisenä päivänä näkynyt. Havaintoja
saatiin muutamasta yksittäisestä pyystä, parista vanhasta teerestä ja
metsopoikueesta. Todistusaineistoa lintukadolle.
Metsälintujen sijaan yhdestä pienestä lammesta löytyi kaksi telkkää, kuljeskellessa myös pari lehtokurppaa kohtasi matkansa pään ja yksi jäniskin tärskäytettiin nurin. Koira myös ajoi kahta jänistä hetkisen.
Pulputusta pakkasessa
Pakkasaamut paljastivat saman faktan, kuin
muinakin lintukatovuosina: kyllä niitä teeriä siellä metsässä kuitenkin
on. Pulinaa ja suhauttelua alkaa kuulua auringon noustua, koirat haukkuu ja
pyssyt paukkuu. Viimeksi mainitut jäivät vähemmälle, muita metsästäjiä
alueella ei paljoa ollut.
Teeriä putoilee
Kolmantena metsästyspäivänä alkoi teeriä löytyä, jyvälle asti.
Saarisenkankaan hakkuuaukon ja suon leikkauksesta koira tapasi teeriä,
joista yksi vanha ukko sattui lentämään sopivasti haulikkohollille.
Myöhemmin teeriä löytyi enemmänkin Varislammenkankaalta. Yksi
kana sai tappavan annoksen hauleja. Neljäntenä päivänä Hännisenkankaalta niin ikään
hakkuuaukon laidasta koira tapasi ruokailevia teeriä, joista yksi
vanha kukko sai kuolettavan ryöpytyksen kahdesta hauliruiskusta.
Koira löytää koppelometon
Erään Varislammenkankaan kuusikkokaistaleen reunasta koira löysi koppelon.
Se haukkua väkytti sille hetken, reilusti sen aikaa, että miesten
veret lähtivät liikkeelle, tarkkaavaisuus kohdistui olennaiseen ja
varmistimet napsahtelivat. Lintu päätti paeta kiusankappaletta kannaltaan epäonniseen suuntaan ja tuli ammutuksi. Nämä ovat niitä kirkkaimpia kappaleita
elämän kirjan parhaasta luvusta.
Mitä jäi käteen Mäkelästä?
Mäkelä on hyväkulkuinen ja avaramaastoinen metsästyspaikka. Ei suuren suuri, ison tien pitkittäissuunnassa
läpäisemä ja osin sirpaleinen, mutta muuten ympäristönä erittäin miellyttävä, ei vähiten yläosan
soidensuojelualueen, mutta myös muutenkin viime aikoina vähemmälle jääneiden
metsätaloustoimien vuoksi. Lintujakin pohjoisessa Keski-Suomessa on. Saalis
oli katovuodesta huolimatta runsas.
