Viime sotien jäljiltä Lappiin putosi suuri määrä lentokoneita. Osa jäi melko täydellisinä paikoilleen, mutta sodan jälkeen niitä romutti Lapin Jäte -niminen yhtiö. Ilmailuharrastajat ja sotaromunkeräilijät riisuivat jäljellejääneitä hylkyjä hyvää vauhtia ja Hannu Valtonen on nyttemmin kuljettanut milteipä kaikki suuremmat kokonaisuudet maastosta pois Keski-Suomen Ilmailumuseoon. Kuitenkin edelleen hylkypaikoilla on jos jonkinlaista romua ja rompetta: pääosin alumiinisilppua, mutta myös teknisen tilpehöörin sälää, ja tunnistettaviakin suurempia osia ja kokonaisuuksia.
Maastossa olevat hylyt ovat puolustuslaitoksen omaisuutta. Muistoesineiden keräily ja poiskuljettaminen on laitonta.
Ivalon epäonninen Junkers
Lentokonelammen romukasalla.
Kaukotiedustelulaivue 124:n 1. lentueen Junkers Ju-88 G2+BH starttasi 19.10.1944 noin klo 14.00 Kaamasesta tehtävänä tiedustella Jäämerentie ja Muurmannin rata, sekä etsiä 17. päivä Muurmanniin radalla valokuvaamassa ollessaan kadonnutta toista konetta ja sen miehistöä.
Kone lensi matalalla kohti etelää. Noin 20 minuutin lennon jälkeen Ivalon eteläpuolella saksalaisten oma kevyt ilmatorjunta avasi tulen konetta vastaan ja koneen päällikkö laski saman tien 13 osumaa. G2+BH ampui omakonetunnuksen, mutta tulitus maasta ei lakannut. Kone oli syttynyt tuleen ja ohjaaja yritti nostaa sitä hyppykorkeuteen.
Kaiken huipuksi miehistön hypätessä avasi ilmavalvontamies Ivalossa sanaisen arkkunsa eetteriin: - Huomio! Viholliskone pudottaa partisaaneja! Tämä aiheutti sen, että omat ampuivat vielä koneen miehistöä näiden leijaillessa laskuvarjoilla alas.
Kone putosi Lentokonelammen töyrääseen. Lapin Jätteen Igor Kinnarinen romutti hylyn sodan jälkeen, muistiinpano on lakoninen: "palanut, poistettu 48". Paikalla oli vielä 1990 toinen moottori. 2000-luvun alussa paikalla oli mm. toinen laskutelineen varsi, joka 2009 oli kadonnut. Paikalla on edelleen melko paljon rojua, pääasiassa alumiinisilppua ja esim. Continental-renkaan puolikas. Tavaran määrä taitaa jopa hiljalleen kasvaa, kun sukeltajat nostelevat sitä kuiville.
Koneen aseita ja muita osia on näytteillä Sovintovaaran huipun näköalaravintolassa.
Junkersit joutuvat saaliiksi Inarijärven yllä
Pienosia Väylän palopaikalla.
Kolmen Junkers 52:n osasto kuljetuslentolaivue 20:stä starttasi 23.10.1944 hieman aamukahdeksan jälkeen kuljetuslennolle Nautsista Kaamaseen. Koneet olivat muuttamassa esikuntaa ja mukana oli myös matkustajia. Osasto lensi Inarijärven yllä 60 metrin korkeudessa, kun neljä venäläistä P-39 Airacobraa 2. kaartin hävittäjälentolaivueesta kävi niiden kimppuun pudottaen kaikki kolme Junkersia. 7U+GK putosi Väylään, 7U+HK Tuolpujärvelle ja 7U+GM Luppovaaran itäpuolelle.
Igor Kinnarinen romutti kaikki hylyt 1947. Alastulopaikoilla ei ole juurikaan muuta jäljellä kuin palopaikat, vähäistä alumiinisilppua ja -poroa sekä sekalaista pienosaa. Tuolpujärvellä on eniten rojua jäljellä. Luppovaaran koneen lastissa olleita konepistooleja on kertoman mukaan työnnetty piiloon suohon.
Muddusjärven Junkersin monet vaiheet
Kuljetuslentolaivue 20:n Ju-52 7U+OK joutui viholliskoneiden alasampumaksi ollessaan kuljetuslennolla 21.10.1944. Kone putosi Muddusjärveen, katkesi kahdesta kohtaa, mutta säilyi muuten hyvin ehjänä.
Koneen löysi alun perin 1959 kalassa ollessaan vaajakoskelainen mainosmies. Hän aloitti paperisodan voidakseen "menetellä löydön kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla". Byrokratian jauhaessa paikalle ehti Apu-lehden toimeksiannosta sukeltaja, joka toi tullessaan kuiville konekiväärin.
Alkuperäisen löytäjän edelleen odotellessa lupalappujaan kävi pari etelä-suomalaista sammakkomiestä nostamassa hylyn ja he kuljettivat sen myöskin rantaan. Miehillä oli hylyn suhteen vaihtoehtoisia suunnitelmia kahvilanperustamisesta romutukseen. Mainosmiehen kanneltua nostosta Inarin nimismiehelle, tämä toimitti hylyn takavarikon ja jäi puolestaan "odottamaan ministeriön lähempiä määräyksiä". Niitä ei kai koskaan ehtinyt tulla. Hylystä käytiin pihistämässä tavaraa ja nostajat möivät sen mainosmiehen saamelaistuttavalle, joka puolestaan sitten romutti sen.
Koneen osia on ollut näytillä Lomakylä Lapponiassa. Pyrstö on nostettu 2003 ja on näytteillä Sovintovaaran huipun näköalaravintolan parkkipaikalla. Keskimmäinen osa runkoa lienee edelleen järvessä.
Lähteitä:
