Missä ravut luuraa?
Jokirapu viihtyy nimensä mukaisesti joissa ja virtaavassa vedessä. Myös järvissä on esiintymiä. Ravut pitävät kivikoista, koska majailevat koloissa. Hiekkapohjakin käy. Siihen ne kaivavat kolot itse. Kaislikkojen ja vesikasvustovyöhykkeiden reunat voivat olla myös rapupitoisia. Mutapohjaanhan, hakojen ja juurakkojen alle, käy kolonteko myös.
Täpläravut viihtyvät jokirapua huomattavastikin syvemmillä kivikkopohjilla. Niitä on kotiutettu onnistuneesti mm. Etelä- ja Länsi-Suomen ruton tyhjentämiin reittivesiin ja suuriin järviin.
Saksiniekat yön kulkijoita
Ravut passailevat koloissaan valoisan ajan vuorokaudesta. Hyvälle paikalle sopivasti laskettu merta tosin saattaa pyytää ravun myös päivällä. Uudenmalliset muovimerrat kuten Rapu-Rosvo ja Apaja vaikuttavat selvästi olevan rapujen mielestä suojaisia päiväkoloja... Ravut lähtevät siis hämärissä liikkeelle: ravinnonhakuun ja tappelemaan - myöhemmin syksyllä parittelemaan.
Syötiksi pakasteruutanaa
Ennen vanhaan kulmakuntien kissoilla oli taipumus hävitä ravustuksen alkamisen aikoihin. Syötiksi käy kuitenkin mikä tahansa liha tai kala. Särkikalat ja yleensäkin särki ja lahna ovat monien mielestä parasta syöttiä. Omat kokemukset ruutanasta ovat positiivisia: se tuntuu houkuttelevan rapuja hyvin ja kestää isoina paloina huomattavasti särkeä pidempään. Rapu ei ole raadonsyöjä, eli syötin on oltava tuore. Jos syöttikalat ovat kotoisin jostain muusta kuin ravustusjärvestä, ne pitäisi ruttovaaran vuoksi pakastaa ennen käyttöä.
Ravustuksen salamyhkäistä tunnelmaa
Hämärän laskeutuessa joitakin veneitä lähtee järvelle. Ne liikkuvat hiljaa, kivikoilla ja kaislikkojen reunuksilla pysähdellen. Välillä välähtää taskulamppu, kuuluu vaimeita mossahduksia, loiskauksia ja kolahduksia. Jos olisi herkkä kuulokoje, kuulisi veneistä myös krapinaa ja outoa sirinää - rapuja!
Varo ruttoa
pyyntivälineitä.
Rapurutto on murskannut entiset mainiot rapusaaliit. Se on salakavala sienitauti, joka yleensä vesistöön päästessään tappaa siitä kaikki ravut ja leviää myös reitin alapuolisiin vesiin. Täplärapu kestää ruttoa, mutta kanta heikkenee taudin iskiessä.
Järkevintä olisi ravustaa vain yhdessä vesistössä kauden aikana. Jos pyydyksiä kuitenkin siirtelee vesistöstä toiseen, ne on ruton varalta desinfioitava ehdottomasti, muuten syyllistyy äärimmäisen typerään piittaamattomuuteen ja mahdolliseen tuottamukselliseen ympäristörikokseen.