Jormanaisen teos käsittelee kotimaista suurriistaa: karhua, hirveä, valkohäntäpeuraa, kaurista ja majavaa sekä linnuista metsoa ja teertä. Otsikko hämää. Poissa ovat muut suurpedot ja kerran lintujakin on mukana, niin missä hanhet? Luultavasti tekeillä on ollut laajempi metsästystä yleisesti käsittelevä teos, joka on kutistettu ruudin loputtua tai kustantajan vihellettyä pelin poikki väkisin tuollaisen otsakkeen alle. Ei hyvä. Esimerkiksi vaateosiossa viitataan jatkuvasti sorsastukseen ja kyyhkyjahtiin. Itse en myöskään pitäisi teerijahtia tai kanalintujahtia yleensäkään varsinaisena "suurriistan" metsästyksenä.
Sisältö on itse metsästyksen osalta kunnossa ja teos toimii hyvänä perustietopakettina. Ase- ja patruuna-asiaakin löytyy. Trofee- ja reseptiosuudet eivät ole lainkaan turhia. Ammattitoimittajan teksti on sujuvaa, joskin välillä robottimaista. Jormanainen käyttää huvittavan usein ilmaisuja "tehokkaasti" ja "huippuluokan". Myös mukaan uitettu keittiöpsykologia positiivisesta asenteesta ja "mielen voimasta" on ontuvuudessaan koomista.
Mukana on paljon vaateasiaa ja siihen on leikattu myös vanhoja Erä-lehdessä julkaistuja rättitestejä. Vaatesnobbailun olisi voinut kurtistaa pienempään pakettiin tai jättää kokonaan pois. Ovathan toki kalvopuvut ja 3D-camot tulleet jäädäkseen, mutta kirjan vaateosuudella ei kuitenkaan edes ole suoranaisesti mitään tekemistä otsikon kanssa. Ehkä näemmekin tulevaisuudessa Jormanaiselta teoksen metsästysmuodista.
Kirjassa on erinomainen pääosin kirjoittajan valokuvitus.