Aika ja paikka
Toinen koepyynti suoritettiin 13. - 21.6. Pyyntipaikkana tällä kertaa pienehkön kuhapitoisen järven
selkä, pyyntipaikalla vettä 7-15 metriä.
Ennakkoon ajatellen ajankohta oli kuhanpyyntiin hankalahko. Alkukesästä se on hajallaan ja
hankalammin tavoitettavissa ainakin verkoin talveen ja kevääseen verrattuna.
Kutu ajoittuu koepaikalla usein juhannuksen hujakoille. Miten syötit
kelpaisivat kudun lomassa?
Viikon saalis ja suurimmat, ei päivää ilman kuhaa
Viikon aikana saaduissa kuhissa oli sekä kuteneita että kutemattomia. Syöntiä on hankala arvioida kunnollisen
verrokin puuttuessa, mutta kuhia saatiin joka päivä, joten täydellisenä fiaskona homma ei ainakaan kasaan kuivunut.
Kaikkiaan koejaksolla saatiin 14 kuhaa, 3 haukea ja 2 pientä matikkaa. Yleisin kuhakoko oli 2 kg. Suurin
oli jo isohkona pidettävä 3,6 kiloinen. Matikat olivat parin sormen mittaisia luiruja.
Käyttökokemuksia
Paksuhko naru selkäsiimana on onnistunut ratkaisu. Sitä myöten vetämällä siiman selkää tyynellä helposti itsekseenkin
ja tuulella venettä voi hyvin hetkellisesti kannatella siimassa roikkumalla. Yksikseen operoiva kalastaja selättää siiman
helpoiten myötätuuleen. Ajatus tuntui aluksi harhaoppiselta, kun on tottunut puljaamaan verkkojen kanssa mieluiten aina
vasten tuulta. Myös selkäsiiman oranssi väri erottuu mainiosti ja se on tärkeää. Pari kertaa huonossa kelissä
ja kovassa sivutuulessa olen joutunut selkäämään siiman moottorin avulla. Ohuesta mustasta langasta tehtyä siimaa
ei niiden reissujen jälkeen olisi varmasti ollut enää olemassakaan.
Myös tapsien kiinnitys lukoilla selkäsiiman ristileikareihin on kelpo tapa.
Tapsit saa tarvittaessa kokonaisina irti ja myös nopeasti takaisin esim. syötityksen, kalan irrotuksen tai sotkun selvittämisen yhteydessä. Ajatus toimii
myös käytännössä. Yksikään tapsi ei ole ollut myöskään poikki - kiitos perukkeiden. Epäilisin, että ilman
perukkeita poikkinaisia tapseja olisi ollut melkein joka selkäyksellä.
