syötiin valokuvauksen jälkeen.
Kuva päätoimittajan valokuva-arkistosta.
Oikeasti he ovat vain yksi hälyttävä esimerkki ihmisen vieraantumisesta alkuperästään. Saaliin kunnioitusta ei ole sillä ja sen kustannuksella leikkiminen, vaan sen hyödyntäminen. Koko pyydystä ja päästä -kulttuuri on suoraa puistattavaa jatkumoa sirkus Maximukselle. Brutaalia toimintaa, jossa itselle suodatetaan nautintoa luontokappaleen kamppaillessa elämästään.
Vaikka unohdettaisiin se tosiseikka, että Pohjois-Amerikassa tehtyjen tutkimusten mukaan lähes kaikki vapautetut virtavesistä pyydetyt kalat kuolevat kuitenkin vapauttamisen jälkeen stressiin ja ylirasitukseen, niin pyydystä ja päästä -kalastus on silti sadistista.
Järkeähän siitä ei voi löytää mitenkään. Sama kuin sienestäisi siten, että aina sienen löytämisen jälkeen riistäisi sen maasta, ihastelisi, punnitsisi ja valokuvaisi - ja tökkäisi takaisin pystyyn sammaleeseen. Tai yrittäisi ampua lintua siten, että se ei kuole, mutta että se tippuu niin, että sen pääsee valokuvaamaan ja sitten vapauttaa.
Kesä-Esa, 28.10.2008