Eksoottinen Aasia kannattaa kokea myös kalastuksen näkökulmasta.
Paikalliset ammattikalastajat lähtevät perinteisine thaiveneineen uisteluttamaan
paria turistia 3500 bathin (70 e) hintaan koko päiväksi ml. ruoka ja virvokkeet.
Kalusto
Aurinko porottaa, rulla rutisee.
Uisteluvälineinä oli kaksi lyhyttä vavantappia mallia heinäseiväs varustettuna
jättimäisillä Pennin merikeloilla. Vedossa oli joko kaksi uppoavaa 12 cm:n Rapalan Magnumia
tai vaihtoehtoisesti Magnum ja toisessa harrilaudan tyyppinen perholitkaviritelmä tonnikaloja
varten.
Onni odotuttaa
Viiden tunnin tyhjän vetämisen ja pohjaonginnan jälkeen oli aika esittää negatiivisia arvioita mukana olevien paikallisten
ammattitaidosta. Laiskoiltakin vaikuttivat: toinen veteli kursailematta sikeitä, itse tarkkaillessani
luterilaisen työmoraalin mukaisesti herkeämättä vapojen kärkiä. Arvostelu oli kuitenkin vedettävä takaisin,
olivathan miehet lähteneet koko länkkärin työpäivän pituiselle retkelle käytyään ensin aamutuimaan jo verkoillaan.
Lisäksi toinen jatkoi vielä illalla paikallisen kalaravintolan tarjoilijana.
Viimein alkoi kuitenkin tapahtua. Ja arvatenkin juuri sillä hetkellä, kun toisessa kädessä oli
aimo mälli aurinkorasvaa ja toisessa pikkupurtavaa, alkoi räikkä soida. Ei muuta kuin
väsytysvyö päälle. Sitä tietenkin piti ensin säätää paremmin skandinaavisia mittoja vastaavaksi,
syödäänhän Pohjolassa muutakin kuin riisiä...
Hikinen väsytys
Valkonaamaturisti aloitti armottoman kelaus-pumppaus -operaation.
Kelaa oli jo joku toinenkin möhömaha käytellyt - sellaista rutinaa se piti.
Kala pintautui 10 minuutin kuluttua, kun virvokkeeksi nautiskeltu olut oli jo alkanut tiristä turistin
sisältä ulospäin hikikarpaloina.
Vaikka kala ei ollutkaan odoteltu purjekala 100-kilon painoluokassa,
niin hyvältä se näytti silti: pitkä ja hoikka "kuningasmakrilli".
Kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti paikallisväestöä edustava opas koukkasi valkoihoisen turistin
kalan veneeseen ja alkoi irroitella Rapalaa kalan (6 kg) suusta pihdeillä. Silloin alkoi toisen vavan
räikkä huutamaan. Avot, asemiin ja kala jo tottuneesti ylös. Tämä oli pienempi, noin 4-kiloinen.
Elämysrikas paluumatka
Kalat olivat king makrilleja.
Paluumatkalla oli vielä siimat vedessä ja tulihan sieltä vielä yksi 6-kiloinen.
Tämän kanssa oli probleemia kun Pennin paljon palvelusta nähnyt kela jumiutui. Thaikalastaja purki tottuneesti kelan osittain ja saikin sen toimimaan. Kala pysyi hyvin kiinni korjausoperaation ajan, kun venettä ei pysäytetty.
Perässä laahaamisesta hermostunut kala yrittikin sabotoida siiman pitkähäntäveneen (n. 7-metrinen kapea vene, jonka perämoottorina auton kone, jossa kolmimetrisen akselin päässä potkuri!) potkuriin, mutta valveutunut venemies nosti näppärästi ropelin ylös ja remmoin kalan koukkumiehen ulottuville. Pam! Fisu veneeseen!
Mainion kalareissun kruunasi paluumatkalla veneen vierelle pintautunut valashai. Hai ui meitä vastaan ja nousi pintaan n. 20-30 metrin päässä uiden sitten pinnassa tovin aikaa.
Näkyvillä kalasta oli kaksi-kolme metriä pään ja selän selvästi erottuessa veden yläpuolella. Kokonaispituutta kalalla oli n. 5-7metriä. Mainio näky!
Lisäksi kun aamupäivällä näkyi useampia purjekaloja hyppimässä ja lentokaloja liitelemässä 100 metrin liitoja, ei voi sanoa kuin, että kyllä veti Keski-Suomen kasvatin
naamavärkkiä muikeaksi.
Saalis muuttuu rahaksi ja ruoaksi
Paikallinen kalastaja saa "kuningasmakrilleista" hyvän hinnan 100 bathia (2e) per kilo.
Kalat siis päätyivät ravintolaan tai kalastajien omaan ruokapöytään, ei suinkaan takaisin mereen.
Turisti itse söi kalasta elämänsä parhaan kala-aterian uuniperunoiden kera:
tillillä nordic-tapaan maustettua king makrillia lisäöttynä thaimausteita.
Teksti ja kuvat: Jarno Nieminen.
Toim. RR
