Nuottaketju

[rpr]

Ostin kerran nuotan. Näin aloitti E.N. Manninen mainion alunperin Metsästys ja Kalastus -lehdessä 1931 julkaistun novellinsa Nuottamiehenä Inarilla, joka on myöhemmin julkaistu myös kokoelmassa Kahdentoista härjän raito.

Itse tein saman talvella, siis ostin nuotan. Kyseessä on noin 100 metriä pitkä ja 6 korkea kuhmolaisen kalamiehen valmistama kurenuotta. Tässä ketjussa seuraillaan nuottahommia.

[rpr]

Nuottailuun kun tarvitsee itse pyydön lisäksi tilavan ja matalalaitaisen veneen, niin hankin tarkoitusta varten vanhan armeijan syöksyveneen, johon pikaisesti pistin vaneria tasaiseksi ja naulattomaksi välipohjaksi.

Vene on vaneria alumiinikehyksin. Alkuperäinen tyyppikilpi on näkyvissä, siinä on seuraavat tiedot:
Veneveistämö V. Reinholm
Uusikaupunki
Syöksyvene 68
No 74 valm. vuosi -73

Koeajon perusteella syöksyy ihan mukavasti kolmekymppisellä koneellakin jo. Pienet vuodothan ovat vain puuveneen ominaisuus, ei mikään vika

Parempi hankinta olisi ollut uudempi m/76 lujitemuovinen syöksyvene, mutta eiköhän se tuostakin lähde. Nyt ei muuta kuin lupa hankintaan ja keliä kärkkymään!

[rpr]

Ensimmäinen yritys, 7.6.

Tulos: harjoittelua.

Läksin liikkeelle satamasta n. 22.45. Ei ollut aivan tyyntä, mitä olin toivonut, että tyyntyisi sittenkin yöksi. Tässä veneessä ei ole vielä kaikuluotainta, joten olin toiveikas pintakäyntejen suhteen. Se siitä siis.

Aiempaa kokemusta kurenuotan käytöstä ei ole. Pyöräytin 4 kertaa, joista oikeastaan vasta viimeinen onnistui mielestäni ihan hyvin, vaikka kurenaru vähän jumitti.

Elämäni ensimmäisen pyöräytyksen tein ison selän laajahkon syvänteen päältä. Kauheasta sähläyksestä huolimatta eniten kalaa, pääasiassa joitakin kymmeniä pikkusormen mittaisia kuoreita, ilmeisesti edelliskesän poikasia.

Siirryin toisen selän 18-metrisen syvänteen päälle. Kaksi pyöräytystä, joista toinen meni kuromisen suhteen nappiin, mutta rinkiinajossa oli toivomisen varaa ja mielestäni vähän isompaa kalaa ui lopussa nuotasta pois, koska oli hieman hakusessa, miten ja millainen pätkä jätetään laitaa vasten. Karanneiden takia pyöräytin uudestaan ja onnistuin sotkemaan nuotan mottooriin ja muutenkin keräämään kokemusta... saalis: kymmenkunta särkeä, joku ahven, muutama muikku, joista 1 20cm, kuhanpoikanen ja joitakin pieniä salakoita ja kuoreita.

Olisin lähtenyt takaisin paremmille apajille, mutta polttoainetilanne ei sitä suonut. En malttanut olla kuitenkaan pyöräyttämättä kerran tulomatkalla sellaiselta 10-metriseltä penkalta. Saalis: joitakin särkiä ja kuoreita.

Näiden kokemusten pohjalta huomenna parempaa suorittamista. Vene toimi hyvin. Kuoreita kerääntyi vadin pohjalle lopulta reilu kerros. Muikkuja ei ollut kuin ihan muutama.

[rpr]

Toinen kokeilu 9.6

Läksin liikkeelle aikaisin aamulla, lopulta pelipaikoilla olin vasta jo reilusti auringonnousun jälkeen. Pientä viriä oli vain ja etsiskelin pintakäyntejä. Niitä löytyikin harvakseltaan ja pyöräytin kolme kertaa. Viimeinen meni parhaiten, mielestäni oikein hienosti, kaksi ensimmäistä enemmän ja vähemmän pieleen. Ankkuri ja apumies ynnä kaiku olisivat olleet kyllä kova sana.

Ilmeisesti kalat uivat jo pyöräytyksessä ulos tai sitten menivät heti alussa harvasta päästä läpi tai ali - en saanut kalan kalaa. Pari kuoretta oli kyllä lopulta veneen pohjalla, mutta ne olivat eilisiä nuottaan jääneitä kaloja.

Ankaraa pettymstä lieventämään paistoin osan eilisistä kuoreista ja pari muikkua aamupalaksi: todella hyviä.

[rpr]

Kolmas yritys sanoo toden, totta se on. Näin kun kantapään kautta pitää kaikki opetella, niin nyt alkoi sujua tuo nuotan käyttely vasta kunnolla. Kaksin se olisi luonnikkaampaa, mutta yksistäänkin sen kanssa pärjää.

Pyöräytin kolmesti. Ensimmäistä rinkiä kun aloin kuristaa pienemmäksi ja en ollut vielä nähnyt vilaustakaan kaloista, mutta nuotan mukana nouseva haju paljasti, että eiköhän vaan ole kuoreita ringissä. Ja olihan niitä, pieniä saavin pohjalle ohut kerros, mukana joitakin isoja muikkuja ja särkiä. Toisesta ringistä meni kaloja harvasta havaksesta läpi, kun hätäilin ja sähläsin lopussa. Joitakin isoja muikkuja ja kuoreita sain ylös. Kolmas pyöräytys meni juuri niinkuin pitää. Saaliina oli reilu puoli ämpärillistä särkiä, joukossa ahvenia ja salakoita. Aurinko oli jo noussut.

Nämä tuulessa ja täysin sokkona ilman kaikua.

Nyt kun opettelut on opeteltu, tuloksien pitäisi rueta paranemaan.

[rpr]

Neljäs nuottareissu 8.7

Liikkeelle kymmenen jälkeen ja ensimmäinen pyöräytys vielä ilta-auringossa. Vähemmän lupaavasti alkoi kahdella ahvenella ja yhdellä särjellä.

Toinen kierros auringon laskiessa noin puoli 12 ja jopa oli nuotassa kalaa, isoja muikkuja ja pieniä kuoreita. Auringonlaskun jälkeen muikut eivät enää sattuneet kierrokseen, mutta kuoreita tuli edelleen ja joitakin särkiä ja salakoita sekä 3 kuhaa.

Kevyttä tuulta oli, että pintakäyntien hakemisesta ei tullut edelleenkään mitään. Ilman kaikuluotaintakin vielä, mutta kyllä on järvessä ainakin kuoreita. Kahteen pekkaan nuotan käyttely on sujuvaa.

Kaikkiaan kuoreita tuli n. 1/3 30 l kanisterillinen. Isoja muikkuja oli ehkä viitisenkymmentä.

[rpr]

Kävin itsekseni sotkemassa nuotan.

Hienoa sen sijaan oli, kun nuottauspaikoille ajellessa on näkyvyyttä eteenpäin parhaimmillaan varmaan toistakymmentä kilometriä, niin saatoin seurailla salamointia pohjoisessa taivaanrannassa.

Kuore ei ollut vielä pintautunut, kun olin pyörittelemässä jo ennen yhtätoista. Toisella pyöräytyksellä alanen sotekutui sen verran pahasti, että läksin suosiolla nukkumaan pois galaktisia univelkoja...

Saaliiksi tuli päivällisen tarpeiksi muikkuja ja rapusyötiksi särkiä ja salakoita. Lisäksi oli joku pieni ahven ja kuha.

[rpr]

Homma alkaa luonnistua, nyt ei tarvita kuin keino kalojen paikantamiseen. Sokkona näin pienellä vehkeellä ei juuri kannata pyöritellä, ainakaan jos kalaa haluaa enemmän.

Kiusallista tuulta oli koko reissun ajan, ensin näytti että illan pimetessä tyyntyy, mutta alkoikin sitten uudestaan puhallella.

Tuloksena rapusyöttiä, syömämuikut ja ensimmäiset havainnot tämän vuotisista muikuista.

[rpr]

Tiistai aamuna oli vähän tyynempää, niin kävin hieman lämmittelemässä nuottausta välillä. Kirjaimellisesti hernerokkasumu, näkyvyyttä ei ollut sumun ollessa sakeimmillaan varmaan kolmeakymmentä metriäkään. Vesikin oli kuin sulaa lyijyä.

Haeskelin pintakäyntejä ja muutamia harvoja lirppejä olikin ja saaliiksi tuli kourallinen muikkuja. Keväiset poikaset olivat jo kasvaneet pikkusormen mittaisiksi.

Ei ehkä haittaisi käydä kokeilemassa sellaisessa järvessä, jossa on muikkua ihan kunnolla

Paluumatka oli melkoinen seikkailu sinänsä. Suunnistin sumusta pilkottavan auringon mukaan.

[rpr]

Kutumuikkuja lähden jahtaamaan heti kun tulee vähänkään keliä. Sitä odotellessa voi katsella kurenuottausvideoita:
> Hoitokalastusta kurenuotalla
> Lohta Alaskasta kurenuotalla