Ahven on Suomen yleisin kala. Tämä mustaraidallinen, punertavaeväinen ja suuren
teräväpiikkisen selkäevän omistava parvikala puuttuu ainoastaan Kilpisjärven ja Enontekiön korkeimmilta tunturiseuduilta.
Ahvenen menestys perustuu ympäristövaatimuksien väljyyteen suhteessa lohikaloihin, tehokkaaseen lisääntymiseen
ja joustavaan, moninpuoliseen ravinnonkäyttöön.
Selviytyjä
Ahven sietää korkeampia vedenlämpöjä kuin lohikalat. Hapentarvekin on vain keskiluokkaa. Rehevöitymistä
raitapaidat sietävät hyvin tiettyyn rajaan saakka. Happipitoisuudet eivät kuitenkaan saa pudota alle 3,5 mg/l
tai särki alkaa vallata elintilaa. Ahven pystyy elämään myös varsin happamissa vesissä. Aikuiset tulevat
toimeen jopa 3,5 pH:n vesissä, mutta lisääntyminen häiriintyy jo alle viidessä. PH:n laskiessa lähelle
neljää, ahvenen kutu ei enää onnistu.
Ravinnonotto ja vuorokausirytmi
Ahvenen ravinto on monipuolista. Yleensä se aloittaa planktonilla, siirtyy n. 10 senttisenä
pohjaeläimiin ja siitä vähitellen pelkkään kalaan. Se sopeutuu kuitenkin hyvin erilaisiin ympäristöihin ja
tilanteisiin.
Ahven ei ole kovin paikallinen kala. Se liikkuu ainakin isommissa järvissä syvemmiltä
talvehtemisalueilta kudulle ja viettää kesän matalammissa vesissä kuin talven. Erikokoista ahventa
tapaa kuitenkin aina käytännössä kaikkialta vesistöstä.
Vuorokaudessa raitapaidat ovat kesäisin selvästi aktiivisia ravinnonotossa
aamuisin ja iltaisin. Jaksot alkavat lähetä toisiaan syksyynpäin mennessä ja
talvella ahvenella onkin vain yksi varsinainen syöntiaika keskellä päivää.
Ahven jurottaa yöt yksikseen pohjassa ja parveutuu aamuisin. Se saalistaa ajamalla takaa.
Kutupuuhat
Ahven kutee keväällä toukokuussa vesien lämmettyä 6-8 asteisiksi.
Kutu tapahtuu mataliin 0,5-3 metrisiin rantavesiin, joista on löydyttävä mieluusti vesikasvillisuutta tai
risuja mätinauhojen kiinnitysalustaksi. Mäti on suojaavaan myrkyllisen limanauhan sisässä:
se ei kelpaa mätirosvoille. Naaras myös jää joksikin aikaa vartioimaan hedelmöittyneitä tuotoksiaan.
Rannikoilla ja isoissa järvissä kutu kestää kauan, jopa 4 viikkoa. Onkin syntynyt sanonta,
että ahvenen kutuun ja akan ottoon ehtii hitaampikin mies. Tällöin
kutu tapahtuu kokojärjestyksessä, isojen kutiessa myöhemmin syvemmälle. Pienemmissä järvissä ja
lammissa kutu on ohi muutamassa päivässä.
Saalismäärät, ennätykset ja erityisiä pyyntimuotoja
Vuonna 2006 ammattikalastajat pyysivät reilut 1200 tn ahventa, josta mereltä 900 tonnia.
RKTL on jotenkin onnistunut laskemaan myös vapaa-ajankalastajien saaliin samaiselta vuodelta ja päätynyt
tulokseen 13000 tonnia.
Uuden 2000-luvun ennätyskalarekisterin piikkipaikkaa pitää peräti 2,47 kilon ahven,
joka on vieläpä saatu pilkillä. Vanhassa rekisterissähän kummitteli 3,6 kilon kummajainen vuodelta
1941. Mahdollisesti kalajuttu?
Suomalaiset ovat pilkkijäkansaa ja moni istua nakottaa varsinkin aurinkoisilla kevätjäillä
uittaen pilkkiä pannukarkeiden körmyniskojen toivossa. Ahven onkin hyvä pilkkikala: kilpailuissa
sitä nostetaan tavallisesti toistakymmentä kiloa per pilkkijä. Kudulta ahventa on myös helppo pyytää
suuriakin määriä katiskoin. Ahvenkukko kuuluukin alkukevääseen yhtä selvästi kuin
myöhempään kevääseen savustettu lahna.
Ahvenen liha on herkullista, helposti parhaiden kalojemme joukossa. Sen käyttöä ja arvostusta ruokakalana haittaa
pieni koko.
Lähteet:
- Koli, Lauri, Suomen kalat
