Nuori lohi. Kuva: William W. Hartlet,
U.S. National Oceanic and Atmospheric
Administration
Lohi on maukaslihainen, kookkaaksi kasvava ja voimakas kala. Ei siis ihme, että
lohenpyynti on aina koukuttanut asiaan intohimoisesti omistautuvia kalastajia.
Sanotaan, että se on niin hieno kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan.
Lohi on vaelluskala. Se nousee merestä jokiin kutemaan. Jokipoikaset eli parrit lähtevät 12-20 senttisinä
mereen syömään ja kasvamaan. Mereen suuntaavia jo kirkaskylkisiksi muuttuneita vaelluspoikasia kutsutaan smolteiksi. Maassamme tunnetaan myös lohen sisävesimuoto järvilohi, jota
alkuperäisenä on tavattu vain Vuoksen vesistöstä. Nykyään tätä "Saimaanlohta" on istutettu
myös mm. Inarijärveen.
Lohen erottaa taimenesta yleensä siitä, että lohella ei ole pilkkuja niin paljoa ja niitä ei ole juurikaan
kylkiviivan alapuolella. Taimenen olemus on pönäkämpi, lohen solakampi, erityisesti pyrstön osalta. Vanha tunnistushokema kertoo erosta kalojen
pyrstössä: lohella lovi, taimenella tasainen.
Järvilohi - ns. Saimaanlohi - Inarijärvestä.
Huomaa vähäinen pilkutus kylkiviivan
alapuolella ja selvä lovi pyrstössä.
Ravinnonotto ja liikkuminen
Jokivaiheen poikaset syövät pieniä äyriäisiä, hyönteisiä ja niiden toukkia. Ne käyttävät myös pintaravintoa.
Vaelluspoikaset paitsi muuttuvat hopeakylkisiksi, niin myös unohtavat reviirinsä ja parveutuvat. Vaellus alkaa kun vesi on 10-12 asteista. Vilkkaimmillaan
laskuvaellus on touko-heinäkuussa. Osa koiraskaloista tulee sukukypsiksi jo joessa ja ne jäävät jokeen odottelemaan nousevia
naaraita. Mereen päästyään pienet lohet ruokailevat aluksi erilaisia selkärangattomia, mutta alkavat
pian tankata kalalla ja painoa alkaa kertyä nopeasti. Meressä esimerkiksi Perämeren kalat vaeltavat
pääosin syömään etelään ja Itämeren keskialtaaseen.
Järvilohi syö samaan tapaan kuin taimen: tärkeimmät saaliskalat Saimaassa ovat muikku, kuore, salakka ja kymmenpiikki.
Kutuvaellukset ja -puuhat
Lohi voi huonosti ihmisten tuhottua melkein kaikki sen lisääntymisalueet vesivoimarakentamisella.
Suomen alunperin 18 Itämereen laskevasta lohijoesta on jäljellä enää kaksi. Murheellista. Lohikannat ovat täällä pitkälti
runsaiden istutusten varassa.
Jäämerestä lohi nousee edelleen Tenoon ja Näätämöjokeen. Tenojoen tila on arvioitu hyväksi.
Lohi palaa syntymäjokeensa kutemaan. Kutuvaellus pohjoiseen alkaa merialueilta
keväällä. Jokiinnousu alkaa jäidenlähdön jälkeen. Voimakkaimmillaan se on kesäkuussa, jatkuen vielä
juhannuksen jälkeenkin.
Kutu alkaa syyskuun lopulla ja on ohi lokakuun puoliväliin mennessä. Kutu tapahtuu sorapohjilla,
0,5-2 metrisessä vedessä. Naaras valitsee kutupaikan ja kaivaa siihen kuopan mädinlaskua varten.
Lohi on annoskutija.
Kudun jälkeen lohet laskeutuvat takaisin mereen. Talven yllättäessä ne saattavat jäädä jokeen
talvehtimaan. Näitä lohia kutsutaan talvikoiksi.
Järvilohikannat ovat nykyisin pitkälti istutusten varassa.
Saalismäärät, ennätykset ja erityisiä pyyntimuotoja
Vuonna 2006 ammattikalastajat saivat lohta saaliiksi reilut 300 tonnia, vapaa-ajankalastajien jäädessä
n. 200 tonniin.
Kirjoitushetkellä merilohen Suomen ennätys notkauttaa vaakaa 27,4 kilon painosta.
Järvilohen piikkipaikkaa pitää Puulasta saatu 12,4 kiloinen kala.
Vanhoja ennätystilastoja dominoi valtava Torniojoen 43 kiloinen merilohi vuodelta 1904.
Lohen koko on aina tehnyt siitä tärkeän talouskalan. Lisäksi sen suuri voima antaa
urheilullisia elämyksiä niistä säväreitä saaville. Vanha maine arvokkaana "herrojen herkkuna" on
kuitenkin sinänsä pitkälti mennyt, kiitos norjalaisten hinnat romahduttaneen lohenviljelyn.
Ammattikalastajat ovat pyytäneet lohta mereltä siimoilla ja verkoilla. Kudulle nousevien
reitti on katkaistu ns. "lohipadoilla" ja rysillä. Vapavälinein lohta tavoitellaan sekä heittäen että vetäen.
Lähteet:
