Siika. Verrokkina iso harjus.
Lohien alaheimon Coregoninae edustajia ovat vesissämme arvokalat muikku ja siika.
Molemmat lajit ovat voimakkaasti muuntelevia, eli on olemassa toisilleen läheisiä
mutta kuitenkin joiltain piirteiltään erilaisia muotoja. Siiasta erotellaan jopa eri lajeja:
pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika ja planktonsiika. Nämä ovat kaikki alkuperäisiä suomalaisia siikoja.
Lisäksi on istutettu siperialaista peledsiikaa, joka on enemmänkin muikun tyyppinen paitsi että kasvaa reilusti isommaksi.
Lajien (tai muotojen) välillä on eroja ruumiin mittasuhteissa, pään luissa ja kidusten siivilähampaiden luissa.
Viimeksimainittu on merkittävin, koska se vaikuttaa ravinnonottoon: tiheäsiivilähampaiset syvät
planktonia kun taas harvahampaat keskittyvät pohjaeläimiin. Eroja on myös vaelluskäyttäytymisessä,
kutuajoissa ja -paikoissa.
Siika on sulavalinjainen, rasvaevällinen, harmaaeväinen ja hopeakylkinen. Sen suun nokkamainen yläleuka on alaleukaa
huomattavasti pidempi eli päinvastoin kuin muikulla. Peledsiika on poikkeus, sillä leuat ovat suurin piirtein
saman mittaiset ja kala on muutenkin plösömpi. Sisävesistä tunnetaan paikallisia kääpiöityneitä vaellussiian muotoja, kuten
Vuoksen tuppisiika (murokas) ja Inarijärven reeska ja rääpys.
Tärkeä talouskala, kranttu veden laadusta
Siikaa tavataan koko maamme alueelta. Sitä on myös istutettu paljon, pitkään ja hartaasti - jo satakunta vuotta.
Silti sitä ei ole läheskään joka järvessä. Siikaa tavataan myös käytännössä kaikkialta rannikkovesiltämme.
Siiat vaativat kylmää vettä, myös kesäisin. Vedet eivät saa kesälläkään lämmetä pohjia myöden, eli
järven on oltava kerrostunut. Hapentarvekin on suuri. Happamoituminen vaikuttaa ensin lisääntymiseen, mutta
kesänvanhat istukkaat pärjäävät kuitenkin niin happamissa vesissä, joissa lisääntyminen ei enää onnistu.
Ravinnonotto ja liikkuminen
Siivilähampaiden lukumäärä on suhteessa siis siian käyttämään ravintoon. Kaikki siiat syövät pieninä
eläinplanktonia. Tiheäsiivilähampaiset syövät sitä myös aikuisina. Lisäksi maistuu Mysis-suvun äyriäiset
ja pienet kalanpoikaset. Harvempisiivilähampaiset syövät vanhoina pääasiassa pohjaeläimiä: toukkia, kotiloita,
simpukoita ja siiroja. Kalanpoikasetkin kelpaavat. Siiat syövät myös mätiä, jopa omaansa. Lähdekirjallisuudessa
ei ole mainintaa pintaruokailusta, mutta kyllä siika tyynellä tuikkii myös pinnassa.
Meressä siian syönnösvaellukset saattavat olla todella pitkiä. Joka tapauksessa jokiin kutemaan nousevat
siiat vaeltavat kudun jälkeen syömään ulappa-alueen reunoille ja ulkosaaristoon.
Meressä elävät karisiiat liikuskelevat rannikkolinjaa vastaan matalan ja syvän veden väliä.
kesät ja talvet ne ovat syvällä ja syksyisin matalemmassa.
Järvissä liikkeet ovat samansuuntaisia suhteutettuna vesistön kokoon. Kesäisin ne löytää varmimmin
kylmästä alusvedestä.
Kutupuuhat
Siikojen kutu ajoittuu syksyyn, syys-lokakuulle. Kutuhuippu on lokakuussa.
Jotkut Lapin pikkujärvien kannat kutevat vasta talvella. Merisiian kutuvaellus alkaa jokiin jo
alkukesällä. Myös sisävesissä on jokikutuisia kantoja. Osa siioista kutee järvissä salmiin, joissa
on virtausta. Joka tapauksessa kutu tapahtuu matalaan veteen sorapohjalle sekakutuna.
Saalismäärät, ennätykset ja erityisiä pyyntimuotoja
Siika on yksi taloudellisesti merkittävimpiä kalojamme. Erityisesti Lapissa sillä on
suuri merkitys ammatti- ja kotitarvekalastajille. Siikaa pyydetään eniten verkoilla.
Merellä ja isoissa järvissä kuten Inarilla käytetään isoja rysiä, "siikapesiä".
Vuonna 2006 ammattikalastajat nostivat saaliiksi noin 850 tonnia siikaa, josta lähes 700 tn
merestä. Vapaa-ajan kalastajien siikasaaliskin on varsin huomattava: n. 2500 tonnia.
Tätä kirjoitettaessa siikaennätys on vain reilut 7 kiloa ja saatu vapavälinein.
Tulos tulee parantumaan varmasti, koska vanhojen kirjojen mukaan 1986 Raippaluodosta saatiin
peräti 12 kiloinen siika.
Ennen kutemaan nousevia siikoja tapettiin tuulastamalla laajamittaisesti suolakalaksi etenkin
pohjoisessa. Nykyään se on tietenkin kiellettyä, eihän holhousyhteiskunnassa saa ostaa oluttakaan, milloin
haluaa. Kun joitakin vuosia sitten joku neropatti keksi ensimmäisenä ryhtyä valmistamaan mikrovaappuja,
huomattiin, että kun sellaisia vetää hitaasti perässään siikavesissä, ne toimivat hyvin siianpyytöinä.
Lähteet:
