Taimen on kärsinyt paljon ihmisen toimista ympäristössä. Se häviää likaantuneista vesistä. Lisäksi virtaavien vesien rakentaminen on tuhonnut taimenen lisääntymismahdollisuudet monissa paikoissa.
Taimenella on kolme ekologista rotua, eli sitä tavataan eri ympäristöissä hieman erilaisena. Kyseessä on kuitenkin sama kala. Meressä elävä meritaimen on vaelluskala, joka nousee jokiin kutemaan ja sen poikaset siirtyvät mereen. Järvitaimen on sisävesiversio. Purotaimen eli tammukka on jokien latvavesille pysyvästi asustelemaan jäävä pienikasvuinen muoto. Meritaimenen tavallinen saalispaino on 1,5-5 kg, jolloin pituus on 50-75 cm. Sisävesissä kookkaammat yksilöt ovat suhteessa harvinaisempia, mutta yli kymmenkiloisiakin on saatu. Tammukat jäävät yleensä maiksimissaan 25-30 senttisiksi, alle kilon painoisiksi.
Lohesta taimenen erottaa yleensä siitä, että taimenella on pilkkuja enemmän ja reilusti myös kylkiviivan alapuolella. Taimenen olemus on pönäkämpi. Vanha tunnistushokema kertoo erosta kalojen pyrstössä: lohella lovi, taimenella tasainen.
Taimenta tavataan koko Suomen alueelta, muttei läheskään joka paikasta. Esiintymät painottuvat pohjoiseen. Meritaimenkannat ovat pitkälti runsaiden istutusten varassa. Sisävesiinkin taimenia istutetaan paljon. Alkuperäiset järvitaimenkannatkin ovat pahoin taantuneita. Taimenta esiintyy sisämaassa pohjoisessa ja etelässäkin isoissa reittivesien järvissä.
Meritaimenen poikaset siirtyvät joesta mereen yleensä 2-3 vuotiaina. Meressä ne eivät liiku yhtä paljon kuin lohet. Taimenen vaellukset ovat hyvin harvoin yli 100 km. Meressä taimen syö aluksi hyönteistoukkia ja muita selkärangattomia. Viimeistään toisena merivuotena ne alkavat syödä pääasiassa kalaa: enimmäkseen silakkaa ja piikkikaloja.
Järvitaimenella ero joki- ja järvivaiheen välillä ei ole niin selvä kuin meritaimenella. Järvitaimen saattaa syönnösvaelluksillaan oleskella myös koskissa. Se liikkuu varsin laajalti. Järvitaimenen tärkeimmät ravintokalat ovat muikku, kuore ja kymmenpiikki, pohjoisessa pienet siiat ja nieriät. Järvitaimen ottaa ravintoa myös pinnasta (hyönteisiä).
Purotaimenet eivät vaella ja ovat muutenkin pitkälti paikkakaloja. Se käyttää ravinnokseen monipuolisesti eri kehitysvaiheissa olevia hyönteisiä.
Taimen on syyskutuinen. Meritaimenet aloittavat nousun isoihin kutujokiin jo heinäkuussa. Pienempiin jokiin ne nousevat vasta myöhemmin syksyllä juuri ennen kutua. Kutu alkaa etelässä syyskuun lopulla ja lokakuussa, pohjoisessa loka-marraskuussa. Kutu tapahtuu karkeille sorapohjille. Koirastaimen valtaa itselleen reviirin, johon sitten naaras kaivaa kutualustaksi kuopan. Kutukuopat ovat varsinkin pienissä joissa hyvin matalalla jopa 10-15 senttisessä vedessä.
Järvitaimenet suuntaavat kutupaikoilleen jokiin loppukesästä ja alkusyksystä. Purotaimen aloittaa kutupuuhat kun meritaimen on jo saanut omansa loppusuoralle.
Taimen on yksi arvokkaimmista kaloistamme. Sen liha on erinomaista ja sen arvo virkistyskalastukselle on suuri myös kalan voiman ja taistelunhalun vuoksi. Ammattikalastajat saivat taimenta vuonna 2006 79 tonnia, joista 65 merestä. RKTL arvelee vapaa-ajankalastajien saaneen samana vuonna hiemen alle 1000 tn taimenia.
Taimenien kirjoitushetkiset ennätykset ovat jo varsin komeat: Aurajoesta saatu 12,4 kilon meritaimen ja Nokian Siuronkoskelta saatu 10,15 kiloinen järvitaimen. Vanhoista rekistereistä löytyy todellinen jättijärvitaimen: 1958 Inarijärvestä saatu 15,15 kiloinen. Vanha meritaimenennätys 16,2 kg oli vuodelta 1977.
Taimenta kalastetaan paitsi verkoin, niin myös monipuolisesti vapavälinein. Virtavesissä se on perhokalastajien unelmasaalis. Moni vetää järvillä ja merellä uistimia perässään juuri punalihaisen taimenen toivossa. Erityinen pyyntitapa on "tyrskykalastus", jossa matalikoilta syönnöksellä olevia taimenia tavoitellaan heittouistimella.
Lähteet: