Metsästyksellä on pitkä historia ja voimakkaat perinteet Suomessa. Niin kauan kuin nykyisen Suomen tasavallan alueella on ihminen maata tallannut on harjoitettu myös metsästystä. Kylmä ilmasto ja karu maa eivät jättäneet muuta selviytymismahdollisuutta kuin metsästyksen ja kalastuksen, joista metsästyksellä arvatenkin oli suurempi merkitys - saihan riistasta paitsi lihaa, niin myös turkiksia talven kylmyyttä vastaan. Myöhemmin turkikset olivat myös merkittävää kauppatavaraa, jota käytettiin aikanaan myös rahan asemasta.
Keihäin, jousin ja ansoin
Karhunpyyntiä talvipesältä.
Kuva: Helsingin kirjaston Helmi-tietokanta.
Alunperin Topeliuksen Maamme -kirjasta.
Ennen vanhaan pyyntiä harjoitettiin kaikkina vuodenaikoina, mutta toisaalta paljon alkeellisimmin välinein kuin nykypäivänä. Esimerkiksi metsäkanalintuja metsästettiin estoitta soitimelta ja saalista saatiin silloisista kannoista varmasti paljon. Nykyistä saaristolaisten harjoittamaa merilintujen kevätmetästystä - mistä EU Suomea soimii - voidaankin pitää eräänlaisena relikkinä. Entisajan hirvimiehet olivat myös eri puusta, kuin nykyiset autoilla passiin hurauttavat ja makkaranpaiston jälkeen kotisohvalle iltauutisille kiiruhtavat "kannanhoitajat". Kysyi erilailla miestä hiihtää kevättalvella hirvi kiinni ja surmata se ilman tuliasetta. Muutenkin entisaikojen metsästäjät olivat varmasti nykyveljiään erätaidoissa, luonnontuntemuksessa ja maastokelpoisuudessa keskimääräisesti valovuoden edellä.
Ennen tuliaseita metsästettiin keihäillä ja jousilla. Erilaisten passiivisten pyyntilaitteiden käyttö oli myös runsasta. Riistaa pyydettiin erilaisilla ansoilla ja satimilla (esim. pyyntikuoppa, käpälälauta), loukuilla, raudoilla ja myrkyillä.
Esimerkiksi Seitsemän veljestä pyysivät Impivaarassa susia seuraavin menetelmin:
...olivat he rakentaneet itsellensä oivallisen, kalteva-aitaisen
sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon itäiselle reunalle. Ja paitsi tätä olivat he,
suden pyyntiä varten myös, kaivaneet kuopan, valtaisan syvän, kappaleen pirtistä kuivaan
santaiseen tantereeseen päin. Paisti vietteli jykevään aitaukseen monen nälkäisen suden...
- Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 1870
Nykyisin sallittuja pyyntimuotoja ovat vain loukut, raudat ja jalkanaru. Elävänä pyytävät pyyntilaitteet on koettava vähintään kerran vuorokaudessa. Maamme kolmen pohjoisimman kunnan alueella on mahdollisuus harjoittaa perinteista riekon ja kiirunan ansapyyntiä ansalangoilla eli rihmoilla.
Elinkeinosta harrastustoiminnaksi
Vähitellen 1600-luvulta lähtien elinkeinona vaativa eränkäynti alkoi siirtyä hiljalleen sivutoimiseksi, joskin säilytti monesti tärkeän merkityksensä 1950-luvun alkuvuosiin asti, jolloin vielä esimerkiksi oravan-, ketun- ja piisaminnahkoilla saattoi hankkia merkittäviä sivutuloja. Muutosta tapahtui myös pyynnin vapauden suhteen, jota rajoittivat jo metsästysmaiden omistusoikeudet ja riistaeläinten rauhoitusajat.
Metsästyksen harjoittamiseen tarjoaa metsäinen maamme laajoine saloineen ja
ruohikkorantaisine vesistöineen oivallisen tilaisuuden, jonka takia ei ole kummeksittavaa, että eränkävijöitä
tapaa kaikkialla[...] Toisaalta tarjoaa metsästys tyydytystä meissä suomalaisissa vielä voimakkaana
elävälle pyyntivaistolle ja luonnonkaipuulle. [...]Luonteemme etsii useasti yksinäisyyttä ja
erämaan hiljaisuutta, ja siinäkin on yksi syy, jonka takia monet niin mielellään vetäytyvät
arkisen elämän touhusta salojen pyhäiseen rauhaan seuranaan ainoastaan pyssynsä ja uskollinen koiransa.
- Yrjö Ylänne: Metsästäjän käsikirja, 1945
Nykyään metsästys on ollut jo vuosikymmeniä enemmän harrastustoimintaa, kuin elinkeinon harjoittamista. Käytännössä viimeiset kunnon edellytykset ammattimetsästykselle hävisivät luonnonturkiksen rajun inflaation myötä. Joitakin viimeisiä ammattimaisia riekonpyytäjiä yms. viimeisiä mohikaaneja löytynee silti vieläkin, mutta metsästyksen ja elinkeinon yhdistämiseen vaaditaan tänä päivänä esimerkiksi elämysmatkailu- tms. opastettua ohjelmapalvelu-tyyppistä toimintaa.
Lähteet:
- Veikko Rissanen, Metsästyksen historiaa Suomessa , teoksessa Metsästäjän opas (1992), toim. Esa Niemelä
- Aslak Ermala, Loukuilla ja raudoilla , Metsästäjä 2/06
