Kauriinmetsästys muuttui hiljattain pyyntilupavapaaksi Suomessa. Kauriinmetsästyksestä tulee ensimmäisenä
ainakin itselleni mieleen Robert DeNiro hiipimässä vuorilla kaurispukkien perässä elokuvassa Kauriinmetsästäjät.
Jahtia voidaan harjoittaa kuitenkin monipuolisin metodein. Naamioitumista pidetään kaurisjahdissa tärkeänä.
Väijyminen
Väijyntäjahdin kuviot ovat hyvin samantyyliset, kuin vahdittaessa valkohäntäpeuroja.
Eläimiä kytätään ruokintapaikoilta, joilla ne on totutettu ruokailemaan tai vaihtoehtoisesti
enemmänkin metsästykseksi miellettävästi maastossa kauriin kulkureiteiltä.
Väijyyn kannattaa laittautua tunti-pari ennen auringonnousua tai -laskua.
Väijypaikka - ehkä torni tai koppi - on hyvä laittaa 50-100 metrin päähän syötiltä,
joka on perustettu jo hyvissä ajoin alkusyksystä. Tarjolle kannattaa laittaa esim. juureksia, vihanneksia,
hedelmiä, kauraa, apilaa tai säilörehua.
Kaurista ammutaan mieluiten lapaan tai heti lavan taakse, alle sadalta metriltä.
Houkuttelu
Kauris on reviirieläin
ja uroskauriit puolustavat hanakasti reviireitään.
Tämä tekee houkuttelusta soveliaan keinon pettää kauriit ampumahollille.
Houkutteluvälineenä käytetään usein Buttolo-pilliä, joka on kuminen vingutin.
Kuten missä tahansa houkuttelussa, tässäkin malttia on valttia, eikä Buttoloa kannata
vinguttaa kuin terrieri puruleluaan. Ensimmäiset vingtukset kannattaa puristaa
ilmoille esim. taskun sisältä. Kutsuääniä kannattaa päästellä harvakseltaan ja aluksi siis
hyvinkin hiljaa. Buttolo kannattaa ottaa väijyyn mukaan.
Naakiminen
Kauriinmetsästyksen kuninkuuslaji on tietenkin metsästäminen hiipien.
Metsästäjä tarvitsee taitoa ja paikallistuntemusta. Myös kauriiden suosimat paikat ja
kulkureitit on oltava tiedossa.
Ihanteellinen sää on tietenkin tuuli ja sade, huonoin mahdollinen tyyni syysaamu, kun
pakkanen on jäädyttänyt maan. Metsästäjä lähtee hiiviskelemään äänettömästi, välillä pysähdellen vastatuuleen kohti oletettuja kaurispaikkoja.
Buttoloakin voi välillä vingautella. Jos kauriin onnistuu saamaan näkyviin, ampumatilanteessa ei saa
epäröidä vaan on toimittava rivakasti, aikaa ei ole paljoa.
Kaurista ajavalla koiralla
Kauriin ajokoirametsästys on mielenkiintoista ja tehokasta jahtia. Koiran
säkäkorkeus ei saa ylittää 28 cm:ä ja suosittu kaurisajuri onkin mäyräkoira.
Passit kannattaa sijoittaa teille ja aukkojen laitoihin. Passimiesten on
syytä olla erityisen varovaisia ja hyvin naamioituneita: kauris on ajossa
ollessaan tarkkana. Tasaista juoksua etenevän kauriin voi yrittää pysäyttää viheltämällä.
Kauris kulkee yleensä reilusti koiran edellä. Tulosuuntaa ei välttämättä
voikaan päätellä haukusta, koska kauris tekee koukkauksia ja "ketunlenkkejä"
koiraa hämätäkseen. Metsästyskauden lopulla kauriit ovat kuitenkin jo tottuneita
koiriin ja alkavat usein kiertää ajossa kehää.
Ajosta kauriit kaadetaan haulikolla, noin nelimillisin haulein. Maksimi
ampumamatka on reilu 20 metriä. Paukku kannattaa yrittää sijoittaa kaulaan
tai lapaan.
Lähteet: