Sepelkyyhky (Columba palumbus)
Kyyhkykantamme on ollut viime aikoina runsastumaan päin ja sama trendi jatkuu edelleen. Se on levittäytynyt viimeisten vuosikymmenien aikana satoja kilometrejä pohjoisemmaksi. Sepelkyyhky on kookkain kyyhkylajimme. Se on yleisväriltään siniharmaa, siipien ja pyrstön ollessa hieman tummempia. Rinta on usein violetti ja vanhoilla linnuilla kaulalla on valkeat läikät. Siivissä on valkoiset juovat. Kyyhkyn yleisin ääni on soidinhuhuilu ja pillillä houkuttelu tai sen käyttö kuvien kanssa voi olla tuloksellista. Pesä on hatara risukasa, useimmiten kuusessa. Esiintyy parvissa vain pesinnän ulkopuolisena aikana, joten yksittäisten lintujen ampumista on syytä välttää, jos kantaa huolta kyyhkynpoikasista. Levinneisyys keskittyy Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta harvalukuisempana esiintyy aina viljelyseutujen pohjoisrajoille saakka. Kyyhky on muuttolintu. Elinympäristö määräytyy pitkälti ruokailupaikkojen mukaan, eli linnut viihtyvät viljelysseuduilla, joiden metsäsaarekkeissa pesäpuut yleensä sijaitsevat. Ne ja lepopuut voivat kuitenkin olla myös syvemmällä metsässä. Ravinnoksi kyyhkyille kelpaa mieluiten herne ja vilja. Myös apila, erilaiset siemenet, madot, etanat ja silmut maistuvat. Suuret kyyhkyparvet saattavat aiheuttaa viljelyksillä tuhoa ja niiden pyynti onkin sallittua myös metsästysajan ulkopuolella erikoisluvalla. Saalismäärät ovat 2000-luvulla olleet vaihtelevat 100- ja 180-tuhannen linnun välillä.