Maan alla asustavia tai sinne hätäpäissään pakoon yrittäviä pienpetoja metsästetään maan alta
luolakoirien avulla. Tällaista toimintaa harjoittavat asiaan vihkiytyneet luolakoiramiehet ihan
muuten vaan kierrellen seutukunnan tunnettuja pesäpaikkoja ja luolastoja. Joskus kettu saattaa
mennä myös ajosta maan aliseen lymyyn, jolloin syntyy tarve luolakoiralle. Myös muun jahdin yhteydessä
loukkaantuneiden eläinten perään on joissain tilanteissa laitettava luolakoira, että saalis saadaan
lopetetuksi ja talteen. Vaikka turkiksilla ei juuri ole rahallista arvoa nykyään, luolametsästys on
riistanhoidollisena toimenpiteenäkin paikallaan.
Jahdin kulku
Kun peto on ahdistettu luolaan tai ladon alle tai muuten on tiedossa asuttu luola, tarvitaan
vain maan alla toimiva koira (esim. kettuterrieri, saksanmetsästysterrieri, jackrusselin terrieri tai mäyräkoira), mielellään
vähän isompi jahtiporukka, aikaa, lapioita, rautakanki, lupa kaivamiseen, kirves, hanskat, taskulamppu, keppi vaijerilenkillä, haulikoita
ja lopetuspistooli.
Ympäristön tunnetut ja oletetut muut kulkuväylät on passitettava haulikkomiehin ennenkuin koira päästetään
maan alle. Jos luolassa on eläin, koira ilmaisee sen haukkumalla. Otus pakenee tällöin toisinaan heti luolasta, jos se on mahdollista.
Koiran pitäisi periaatteessa käydä ensikontaktin jälkeen käydä ottamassa yhteyksiä ylöspäin. Kun koira palaa ylös,
luolan asukki yrittää usein ottaa hatkan mahdollista toista kulkureittiä käyttäen heti koiran häivyttyä sitä
kiusaamasta. Kettu käyttäytyy usein näin. Jos kuitenkaan koira ja kolistelut eivät saa petoa maan pinnalle,
joudutaan lapiohommiin. Jos koira on maan alla, kaivaminen kannattaa aloittaa haukun kohdalta ja
siirtymisestä huolimatta kaivaa yksin tein käytävään asti.
Kun kaivanto sattuu lopulta kohdalle, on luonnollisesti loppuvaiheessa oltava varoivainen, ettei vahingoita
koiraa - myöskään lopetuslaukausta ammuttaessa. Jos pedon lymypaikkaan ei pääse lapiovoimin tunkeutumaan,
sen voi yrittää vetää lenkkipäisellä kepillä ammuttavaksi, siten että kepin päässä olevan
vaijerilenkin pyörittää eläimen karvoihin/raajoihin kiinni. Koira saattaa joissain tapauksissa
vetää saaliseläimen ulos (supikoiran). Jos luolassa on mäyrä, moisia temppuja yrittävä koira saa siltä usein
kirjamellisesti kuonoonsa. Koira ei saakaan olla liian aggressiivinen, vaan terve itsesuojeluvaisto on
välttämätön ominaisuus, varsinkin mäyrän ollessa vastassa.
Mitä ja milloin maan alta löytää?
Mäyrä viettää usein päiväsajan maan alla. Supikoirat myöskin makaavat valoisimman ajan, usein luolissaan.
Kettu Repolainen sen sijaan makailee mielummin raittiissa ilmassa, ellei sada. Silloin nekin majoittuvat
sisätiloihin. Jos luolan suulla on vastakaivettua tuoretta hiekkaa ja luolan ympäristö on
siisti, asukkaana on todennäköisesti mäyrä. Supikoiralla on klosetti jossain pesän lähettyvillä, minne
se käy vääntämässä murikkansa, mitä ei myöskään peitä. Ketun luolan ympäristö on sotkuinen, täynnä ruoan
tähteitä ja myöskin löyhkää sen mukaisesti.
Huolella hyvään paikkaan rakennettu keinoluola voi muodostua erittäin tehokkaaksi petorysäksi ja
moisen rakennelman voi tuunata myös sellaiseksi, että se tarjoaa hyvät olosuhteet koirankoulutukseen/totutukseen.
Se vetää kyllä suoja- ja pesäpaikkoja etsiskeleviä pienpetoja puoleensa. Hyviä rakennuspaikkoja ovat pienpetojen
kulkureitit: peltojen ympäristöt, metsäkannakset, vanhat rakennukset ja ladot.
Keinoluolan perustaminen rinteeseen poistaa sadevesiongelmat. Luolan voi rakentaa maan alle tai päälle,
esim. betoniputkesta, tai vaikka vanhaan kiviaitaan. Viimeksi mainittuun voi käsi ojossa mennä pyytelemään
myös maatalouden ympäristötukia. Maan alle voi käyttää esim. muovista viemariputkea. Myös puuta voi luonnollisesti
käyttää, joskin kestävyys on sitten kehnompaa. Latojen alusiin käytäviä puusta väkertelevän kannattaa laittaa
pohjalle kaivuutyön estävä verkko.
Luolaston käytävät voi tehdä mieleisekseen, mutta nyrkkisääntöinä voitanee pitää, että käytäviä kannattaa
olla vähintään kaksi, sisähalkaisijaltaan noin 25 cm:n luokkaa (avariin pedot eivät mene) ja pituudeltaan
vähintään kuusi metriä. Käytäviin mutkia vetoisuuden vähentämiseksi, valmiita luukkuja pintaan sekä
suille peittolevyjä mielen mukaan, että pakosuunnat saadaan kontrolloitua tai pakeneminen estettyä kokonaan.
Käytävän suille hienoa hiekkaa jälkien talaamiseen ja narunpätkiä kulkemisen ja sen suunnan ilmaisemiseen.
Pesäosa on tehtävä vähintään 60 senttiä leveäksi. Pohjalle kaivuutyöt estävä verkko sekä viihtyisyyden ja
pienjyrsijöitä houkuttelevan efektin vuoksi myös heiniä ja viljaa. Käytävän suu kannattaa jättää noin
30 senttiä pesäosan pohjan yläpuolelle vetoisuuden vähentämiseksi ja viihtyisyyden parantamiseksi. Katolle voi
rakentaa valmiiksi karkoittamiseen sopivan rämistimen / rassiaukon. Esimerkiksi betonirenkaita voi hyödyntää tässä
osassa hyvin.
Lähteet:
- Kairikko, Juha K, Taitava metsästäjä
- Muuttola, Marko, Keinoluolilla tehoa pienpetopyyntiin, Metsästäjä 3/07