Ennen petoja kuten myös muuta riistaa pyydettiin monipuolisin passiivisin menetelmin (loukut, ansat, raudat jne.),
joista moni on nykyään epäeettisenä ja julmana kielletty. Esimerkiksi käpälälauta kuuluu ymmärrettävästi
ei-sallittujen tapojen joukkoon. Rautojen pitää nykyään olla "heti tappavia" ja elävänä pyytävät
loukut on koettava kerran vuorokaudessa. Sallittuja menetelmiä pienpetojen pyynnissä ovat erilaiset loukut,
joihin saaliseläin jää satimeen vahingoittumatta,
hetitappavat raudat ja ketun jalkanaru. Näätä ja kärppä ovat rauhoitettuja 1.4. - 31.10.
Kettu, supikoira, mäyrä, minkki ja hilleri ovat rauhoittamattomia ympäri vuoden.
Kuitenkaan naarasta, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa ei saa tappaa 1.5. - 31.7. välisenä aikana.
Loukkupyynti
Supikoira on haksahtanut verkkoloukkuun.
Yleisimpiä käytettyjä loukkumalleja ovat raskas laudasta tai puusta valmistettu ns. norjalaismallinen
kettuloukku, yksinkertainen tarhaverkosta valmistettu loukku ja suurempi
ns. Kanu-loukku. Kaikkilla malleilla on mahdollista saada kettuja, supikoiria, mäyriä ja tietenkin myös muita eläimiä.
Laukasumekanismi perustuu astinlautaan tai syöttiin koskemiseen/liikuttamsieen, jolloin laukaisimena voi toimia vaikka
rotan- tai hiirennakki tai erillinen systeemi. Minkille on olemassa oma pienempi tarhaverkosta tehty
loukkunsa. Minkkiä on pyydetty perinteisesti myös ns. keinulautaloukulla, jossa yläasentoon kiilautuva keinulauta
tukkii ulospääsyn lautarakenteisesta loukusta.
Rautapyynti
Kärppä on narahtanut rautoihin.
Minkkiä, hilleriä, näätää ja miksei myös kärppää voidaan pyytää heti tappavilla raudoilla.
Eniten käytössä on perinteisiä Conibear-tyyppisiä rautoja, mutta myös uudenmalliset, giljotiinimaisen
toimintaperiaatteen raudat ovat vallanneet jalansijaa markkinoilta.
Rautapyynti rajoittuu pitkälti pienpetojen lisäksi majavaan ja piisamiin, koska suurempien
rautojen käyttö muodostaa aina riskin esim. koirien vahingoittumisesta.
Pienpetojen pyynnissä raudat sijoitetaan yleensä suojaputkeen, joka on tehty useimmiten laudasta.
Kun suuaukon jättää max. 7 cm:n läpimittaan, esimerkiksi saukon meno rautoihin estyy ja muidenkin
ei-toivottujen eläisten vahingoittumisen vaara minimoituu. Syötteinä käyvät samat kuin loukkuihin,
joskaan molemmista päistä avointa minkille tarkoitettua "läpikulkuloukkua" ei ole välttämättä tarpeen
syötittää.
Pyyntilaitteiden sijoittaminen
Esimerkki hyvästä minkinpyydön sijoituspaikasta.
Pienen puron ylittävän sillan alunen.
Ensinnä on muistettava, että koska loukut pitää käydä katsomassa kerran vuorokaudessa, niiden
on sijaittava lähistöllä. Rautoja voi viritellä kauemmaskin. Yleisesti pyyntilaitteet tietenkin sijoitetaan
paikkoihin, joissa saaliseläimet yleensä liikkuvat ja oleskelevat. Esim. peltojen reuna-alueet, latojen aluset,
metsäkannakset, siltojen aluset, ojien- ja vesistöjen rannat ovat hyviä pyyntilaitteiden sijoituspaikkoja, tietenkin
hieman kohdelajista riippuen.
Jos tavoitellaan näätää raudoilla, rautalaatikko sijoitetaan usein puuhun tehdylle alustalle ja
paikalle tehdään maasta johteita, joita pitkin näätä pääsee kipuamaan helposti ylös.
Minkin luontaista uteliaisuutta tutkia kaikki kolot ja ominaista piirrettä kiertää esteet kannattaa
hyödyntää pyydysten sijoittelussa. Lahopöllejä yms. tavaraa voi käyttää johteina.
Innokas pienpetomies voi rakentaa "hiirilinnan", jonka laitamille virittää pyydyksensä.
Moinen rakennus on harva lautarakennus, jossa on pitävä katto. Sisällä heinäpaali ja viljaa.
Paikalla pasteeraavat jyrsijät houkuttelevat pedot paikalle. Myös
luolametsästyksen yhteydessä mainittua keinoluolaa voidaan
raudoittaa tai loukuttaa. Pienempää rantapenkkaan valmistettua keinoluolastoa on kutsuttu
joskus "minkkibunkkeriksi".
Syötit
Syötiksi loukkuun käy liha, teurasjätteet yms. ja kala. Elävän syötin käyttö on kiellettyä.
Loukkuun voi sirotella myös viljanjyviä pienpedoille mieluisien jyrsijöiden paikalle houkuttelemiseksi ja
pyyntitehon lisäämiseksi. Maastossa olevat, laukeamattomiksi viritetyt loukut ja tyhjät
rautalaatikot kannattaa totutusmielessä pitää
syötitettyinä myös pyyntiajan ulkopuolella. Myös ympäristöön levitetyt syötit houkuttelevat petoja paikalle.
Ylesiohjeena ihmishajua kannattaa yrittää minimoida. Minkki käy ansaan paremmin varsinkin kiima-aikaan,
jos siinä on ennestään minkin haju. Joskus erillisen syötin käyttäminenkään ei ole tarpeen, jos on
hajustanut pyytönsä eläimen hajurauhasista saatavilla tuoksuilla.
Minkki verkkoloukussa. Pyyntilaite on ollut naamioituna
päältä ja sivuilta sammalella.
Raatoja ja haaskoja hyödyntämään tottuneet saaliseläimet eivät ole niin ronkeleita syötin tuoreuden
suhteen, kuin itse tuoretta apetta suolenmutkaansa saalistavat. Minkki, kärppä, näätä ja kettu eivät
välitä yleensä pilaantuneesta syötistä. Minkki ei ole kiinnostunut kuin tuoreesta kalasta.
Useimmiten paras pyyntitulos saavutetaan ylesisiä ja paikallisia saaliseläimen ruokailutottumuksia mukailemalla.
Yleisohjeen lisäksi tavoitelluilla saalislajeilla on varmasti omat erikoisherkkunsa.
Supikoira ja mäyrä eivät ole kaikkiruokaisina turhan tarkkoja syötin tuoreudesta. Kaikki teurasjätteet, liha ja kala
pyytävät supikoiria ja mäyriä hyvin.
Kettu on vaikea pyydettävä myös passiivisin menetelmin. Se kartaa ihmisen hajuakin ja pilaantunut
syöttikään sitä ei pahemmin kiinnosta. Linturiistan perkeet, kana tai kalkkuna on mainittu parhaimpina syötteinä.
Minkille kelpaa vain tuore. Kala ja vesilintujen perkeet ovat paras houkutin, erityisesti kiima-aikaan keväällä
myös minkin omien hajurauhasten haju.
Näädän houkuttelee saaliiksi parhaiten esimerkiksi jäniksennahka, orava tai munat.
Kärppää houkuttaa pienet jyrsijät ja tali.
Syötit kannattaa asettaa tarjolle erillisessa rasiassa tai alustalla. Tämä helpottaa
syötin vaihtamista ja säästää varsinkin lautarakenteista pyyntilaitetta.
Ketun jalkanarutus
Kettua on sallittua pyytää lumilta myös jalkanarulla. Kyseessä on yksinkertainen jousiviritelmä,
joka astinlauta- tai viiksilankalaukaisun myötä lauetessaan kiristää vaijerisilmukan ketun
jalan ympärille. Laite asetellaan pyyntiin suurta huolellisuutta vaalien ketun jälkijotokselle hangen
alle siten, että repolaisen on tarkoitus astua silmukkaan ja sen laukaisimeen. Esimerkiksi alueella
olevalla haaskalla käydessään kettu usein käyttää tarkoin samoja polkuja, mitä jalkanarupyytäjä voi
hyödyntää.
Lähteet:
- Kairikko, Juha K, Taitava metsästäjä
- Muuttola, Marko, Vielä ehtii - loukuilla ja raudoilla kevään minkkijahtiin, Metsästäjä 1/2007
- Malinen, Jere, Pienpetojen passiivipyynti on syötistä kiinni, M&K 11/06
