Peltopyitä tiedetään metsästetyn Suomessa jo 1900-luvun alussa. Kyseessä on ollut kotitarvepyynti, jota on harrastettu myös muin pyyntilaittein kuin tuliaseilla. 1950-luvun puolivälistä lähtien peltopyy on ollut myös herrasmetsästäjien kanakoirajahtien kohteena.
Fasaanin valtakunnallinen metsästysaika on ollut voimassa vasta vuodesta 1993. Tätä ennen metsästys oli mahdollista vain erikoisluvin. Fasaanijahti on ennen ollut paljolti ns. edustusjahtia ja nykyäänkin merkittävin osa metsästyksestä tapahtuu erikoistuneiden fasaanitilojen mailla.
Peltopyy (Perdix perdix)
Peltopyy. Kuva: Klaus Reinke.
Peltopyytä on istutettu Suomeen 1800-luvun lopulta alkaen. Tuntomerkkeinä pidettäköön pyöreähköä olemusta ja lyhyttä pyrstöä. Lintu on pulun kokoinen ja väristykseltään vaaleviiruisen harmaanruskea. Kurkku ja posket ovat punaiset ja rinta harmaa. Pesä on matala maasyvennys. Levinneisyys on rajoittunut ja epäyhtenäinen. Runsaimmin lintuja tavataan Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa, paikoin myös runsaammin Keski-Suomessa ja Kymenläänissä. Oulussa ja Pohjois-Karjalassakin on peltopyyalueita. Elinympäristöinä ovat laajat peltoalueet ja niiden tiheikköiset reunamaat. Ravinnoksi peltopyylle kelpaa kesäisin hyönteiset, kukat, silmut, lehdet ja madot. Syksyllä se kerryttää rasvakerrosta jyvin ja rikkakasvien siemenin. Talvella se kaivelee lumen alta siemeniä. Saalismäärät
ovat meillä pieniä. 2000-luvulla on ammuttu keskimäärin parituhatta lintua vuodessa.
Fasaani (Phasianus colchicus)
Fasaanipari. Kuva: ChrisO, © GFDL.
Fasaani on maailman istutetuin ja laajimmalle levitetty riistalintu. Tehtailija Karl Fazer toi lajin Suomeen 1901 ja perusti myös ensimmäisen fasaanitarhan. Myös muuten istutustoiminta oli aktiivista 19. vuosisadan alussa, mutta sotatalvi 39-40 ankarine pakkasineen tuhosi melkein koko kannan. Sittemmin istutukset alkoivat uudelleen ja nykyään on monin paikoin runsaitakin kantoja, joita pitää kuitenkin jatkuvin istutuksin tukea. Fasaanikukosta ei voi erehtyä. Silmiinpistäviä tuntomerkkejä ovat tumma metallinhohtoinen sinivihreä pää, pitkä pyrstö ja silmien ympärillä olevat punaiset ihopoimut. Naaras on vaatimattomampi ruskeankirjava. Pesä on maasyvennyksessä. Levinneisyyden pohjoisraja kulkee suunilleen Oulusta Lieksaan, joskaan alue ei ole läheskään yhtenäinen. Runsaimmat yhtenäiset kannat ovat Uudellamaalla, Hämeessa ja Pohjanmaalla. Elinympäristönä fasaani suosii agraarikulttuuria. Suojaiset kuusiryppäät ja pajukot peltomaisemassa ovat fasaanin mieleen. Ravinto koostuu pehmeistä lehdistä, kasvien kukinnoista, madoista, hyönteisistä ja siemenistä. Talvella maistuu myös varvut ja havupuiden silmut. Saalismäärät
ovat 2000-luvulla olleet keskimäärin 22-tuhannen linnun vuosiluokkaa.
Metsästystavat
Peltopyytä metsästetään pääasiassa seisovien koirien avulla. Siihen se onkin ihanneriistaa, koska se kestää seisonnassa hyvin, parven saa helposti lentoon ja lintujen haju on koiran kuonoon voimakas. Fasaania metsästetään myös seisovilla koirilla, joskin se on vaikeampi, koska ei lähde helpolla lentoon ja hakeutuu jalan ryteiköihin.
Fasaania metsästetään myös ajometsästyksenä, jolloin kyseessä on useimmiten monipäiselle porukalle järjestetty ns. edustusjahti ja se tapahtuu esim. yhtiön tai jonkun fasaanitarhan mailla. Tällaisessa jahdissa osa porukasta on passimiehinä ja osa porukasta ajomiehinä ketjussa kulkien. Ylösajavan koiran käyttö tehostaa jahtia.
Lähteet:
- Lasse J. Laine, Suomalainen lintuopas
- Juha K. Kairikko, Taitava metsästäjä
- Sakari Kankaanpää, Esa Niemelä ja Dick Forsman, Lajintuntemus, teoksessa Metsästäjän opas (1992), toim. Esa Niemelä
- RKTL
Kuvat:
