Tässä osiossa keskitytään valkohäntäpeuraan, koska muut peuralajimme ovat lähinnä marginaalisia metsästyksen kannalta.
Metsästystapoja on useita ja niitä voi yhdistellä monipuolisesti.
Väijyminen
Miltä kuulostaa peurojen ruokkiminen ja sitten niiden ampuminen ruokintapaikalta? Teurastusta vai normaalia
haaskalta vahtimiseen verrattavaa toimintaa? Oli miten oli, se ei ole suomalaista metsästystä perinteisimmillään. Eikä
myöskään aivan helppoa, vaikka varmasti pyyntiä helpoimmasta päästä.
Kyttäys tapahtuu yleensä tornista tai kopista, joka on ruokintapaikan tai syötin lähellä.
Peurat ovat hämäräeläimiä, joten vahtiin on laittauduttava tuntia ennen illan hämärtymistä tai
aamun ensisarastuksia. Aseeseen tarvitsee valovoimaisen kiikaritähtäimen. Kuutamo ja
lumipeitteinen maa antavat kytälle lisäaikaa.
Houkuttelu
Peuroja voidaan houkutella pillillä kutsumalla, kalistelemalla sarvia ja hajustein.
Pillillä houkutteluun pätee samat yleissäännöt kuin muissakin jahdeissa, eli
pilliin on puhallettava hiljaa ja rauhallisesti, ja kutsujen välissä on pidettävä
reilusti väliaikaa (15-30 min), jolloin ollaan hiljaa. Ääntä voi toki käyttää enemmän,
jos töräyttelee ilmoille vasan hätähuutoa. Peruskutsu on matalalta korkeammalle
ölähtävä baa-AAA, baa-AAA, baa-AAA.
Kalistelusarvien käyttö perustuu sorkkaeläinten keskinäiseen hierarkiaan, onhan
pukeilla myös sarvipäiden maailmassa tapana yrittää nujertaa kilpakosijat.
Kiima-aikana loka-marraskuussa kalistelusarvia käyttelevä metsästäjä saattaa saada
tähtäimeensä testosteronia puhkuvan myllyhaluisen peurapukin.
Houkuttelu aloitetaan varovaisella sarvien kärkien naputtelulla. Tästä
edetään tyvien hieromiseen vastakkain. Metsästäjä voi tässä vaiheessa tömistellä
maata ja katkoa risuja tappelun ääniä tuottaakseen. Tästä hetki ja sarvet vedetään
toisistaan irti siten, että mahdollisimman moni piikki osuu toisiinsa. Maaston tarkkailukierroksen
jälkeen teatteria jatketaan alusta.
Hajusteilla houkuttelu perustuu siihen, että oikeaa hajua jäjittelemällä pyritään
pettämään kiimassa olevaa naarasta etsivä tai vastaavasti tappelunhaluinen pukki.
Haukutushajut pohjaavat siis peurojen virtsaan. Hajustetta voi tiputella rättiin ja pitää se
esillä passiin mennessä ja pyyhkäistä välillä puihin ja oksiin. Rätti pudotetaan sopivaan
paikkaan ennen passipaikkaa ja ympäristöön pirskotellaan lisää hajua.
Peuraa ajavalla koiralla ja miesajosta
Laki sanoo, että peuran metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 senttimetriä.
Jahti etenee siten, että kun passipaikat on miehitetty ja sektorit selvitetty, koira päästetään jäljelle tai sitä
hakemaan. Peuroja voidaan hätistää passeihin myös ajomiehin. Passiketjuja vedettäessä mahdolliset
tiedossa olevat peuranpolut kannattaa tietenkin haarukoida.
Naakiminen
Kovakuntoinen ja hyvän paikallistuntemuksen omaava tosimetsästäjä ampuu peuransa tietenkin naakimalla.
Yöllä satanut lumi auttaa havaitsemaan tuoreen jäljen, jota varovasti seurailemalla saattaa päästä
ottamaan peuran jyvälle.
Lähteet: