Kettua ajokoiralla
Ketun metsästys suomalaisittain ajokoiralla on hyvin samankaltainen tapahtuma, kuin jäniksen vastaava.
Poikkeuksena on vain se, että ketulla ei ole taipumusta kiertää luonnostaan ympyrää ja palata omille
jäljilleen, se saattaa kirjaimellisesti vaihtaa hiippakuntaa tiputtaakseen koiran kannoiltaan, ja että erityisesti
märällä kelillä se saattaa hakeutua pakoon maan alle.
Suomenajokoiraa on käytetty ja käytetään eniten. Beagleja ja Dreevereitä käytetään myös, samoin joitain
maassamme eksoottisempia ajokoirarotuja. Metsästysalueiden pienentyminen saattaa johtaa mäyräkoiran käytön
kasvuun.
Paras ketun ajosää on tyyni ja poutainen alle 15 asteen pakkanen. Lumen pitäisi olla tietenkin maassa, mikä
merkittävästi helpottaa tuoreille jäljille pääsemistä. Sulan maan aikana jahti on paljon vaikeampaa.
Jälkien löydyttyä niitä varovaisesti seuraamalla pyritään löytämään ketun päivämakuupaikka ja se kierretään
ketun paikallaolon varmistamiseksi. Sitten miehet passiin oletetuille pakoreiteille ja koira irti jäljelle.
Ketun makuut ovat usein korkeissa maastokohdissa. Niitä voi yrittää lähestyä ja yllättää myös ilman koiraa.
Se vaihtaa maisemaa mieluiten pitkin
suojaisia metsäkannaksia ja ojien laitoja. Ajossa ollessaan se ei pelkää käyttää metsäautoteitä hyväkseen.
Vesistöt ja aukeat se ylittää aina kapeimmalta kohdalta.
Suuri varovaisuus kettujahdissa on tarpeen, ksoka se on aisteiltaan erittäin tarkka eläin.
Ajosta sen saa kellistettyä parhaiten haulikolla karkeilla noin 4 mm hauleilla.
Supikoiraa jäljittämällä/pysäyttävällä koiralla
Moni metsästyskoira jäljille päästyään ottaa supikoiran nopeasti kiinni. Näin niitä saadaankin usein
sivusaaliina. Myös niiden tarkoituksellinen haeskelu esimerkiksi ruohikkoisilta rannoilta
tai muilta supikoirapitoisilta mailta koiran kanssa on jännittävää.
Lumen ollessa maassa supikoiria voidaan lähteä jäljittämään ilman koiraakin. Lumettomana aikana hyvä koira löytää
supikoirat maastosta tehokkaasti. Se pitää otuksen paikoillaan ja ilmaisee paikan haukunnalla.
Tällöin se on helppo käydä lopettamassa esimerkiksi pienoispistoolilla. Esimerkiksi kirjoittajan sekarotuinen
koira toimii supikoirille mainiosti. Pystykorvaisten koirien lisäksi jotkut isot seisojarodut hallitsevat
petohommatkin vähintään auttavasti. Myös ajokoirien olen kuullut nappaavan supikoiria, vaikkei se
välttämättä kaikkien mielestä ehkä kovin suotavaa olekaan.
Näädän jäljillä
Kovakuntoinen mies tai -kaksikko voi yrittää näätää jäljittämällä. Tämä vaativa jahtimuoto onnistuu luonnollisesti
vain lumiseen aikaan. Yksinkertaisesti homma etenee niin, että näätämailla haeskellaan tuoreita jälkiä ja niiden
löydyttyä lähdetään perään. Jälkiä kannattaa haeskella purojen varsilta, vesistöjen välisiltä kannaksilta,
ojien reunustoilta ja hirventappopaikkojen lähistöiltä.
Jäljittämistä ja näädän tavoittamista nopeuttaa näätäjahtiin kouliintunut koira.
Näätä saattaa löytyä päivämakuulta parhaassa tapauksessa oravanpesästä. Se voi maata myös palokärjen kolossa
tai ontossa pöllissä maassa. Myös juurakot ja muut maakolot voivat olla mahdollisia makuu- tai pakopaikkoja.
Hätistelyn alkajaisiksi kannattaa virittää sopivat raudat mahdollisille ulostuloaukoille.
Lähteet:
- Kairikko, Juha K,Taitava metsästäjä
