Sorsastus käsitetään koko- ja puolisukeltajasorsien metsästykseksi. Harvaanasuttu maamme ja
runsaat vesilintukannat antavat tähän erinomaisen mahdollisuuden. Sorsastamaan pääsee usein myös
ilman metsästysseuran jäsenyyttä tai maan omistusta, koska lupia myyvät osakaskunnat (ent. kalastuskunnat) ja erilaiset muut
vesioikeutta halinnoivat elimet kuten kalastusyhtymät. Myös valtion mailla on mahdollisuus sorsastukseen.
Sorsastus alkaa perinteisesti 20.8. klo 12.00. Se avaa monen jahtimiehen kauden ja
liikkeellä onkin viime vuosina ollut yleensä parisataatuhatta metsästäjää.
Metsästystapoja
Sorsastusta voidaan harjoittaa ns. hiivintä-/kuljeskelumetsästyksenä, houkuttelemalla tai vahtimalla.
Hiivintämetsästyksessä pyritään lähestymään näkö- tai kuulohavainnoin paikallistettuja lintuja
ampumahollille. Vesilintuja metsästetään usein niin, että kuljeskellaan tai liikutaan esim. veneellä vesilintujen suosimilla
paikoilla, kuten rantaheinikoissa ja jokien suvantopaikoissa, ja pyritään ampumaan karkoittuvia lintuja.
Ylösajava ja noutava koira on luonnollisesti tällaisessa työssä valttia. Rouvikoissa ja rannoilla kannattaa usein liikkua
ketjussa esimerkiksi siten, että yksi mies kulkee rannalla, yksi mies tai koira kahlaa/ui ruovikossa ja yksi tai kaksi liikkuu veneellä
ruovikon laitaa. Tämä yhdistettynä menosuunnassa odottavaan passimieheen voi olla vesilintupitoisilla vesillä hyvin tehokasta.
Vesilintuja on perinteisesti metsästetty vahtimalla ns. iltalennolta. Tällöin metsästäjä piiloutuu passiin
sellaiselle paikalle, jonka tietää olevan lintujen lentoreitillä. Vastaavalla tavalla voidaan passiin hakeutua myös
aamulennolle. Sorsien aamulento tapahtuu 3-4 tuntia auringon noususta ja iltalento kestää hämärtymisen alkamisestä pimeän
tuloon. Jos meinaa aiheuttaa yleisönosastokirjoittelua "pimeässä metsästämisestä" on syytä valita passipaikka siten, että
itsellä on selkä itään, jolloin ampumaan pääsee vaaleaa taustaa vasten. Aurinko kun laskee länteen.
Erilaisten liikettä peittävien suojien käyttö on kannattavaa, koska vesilinnut tuntuvat erottavan erityisesti liikkeen todella hyvin.
Muutenkin kovin kirkkaisiin väreihin sonnustatumista ja vaaleaa taustaa vasten patsastelua kannattaa välttää.
Tähän passittamiseen voi yhdistellä myös erilaista houkuttelua, mistä seuraavaksi enemmän.
Houkuttelu
Sorsapitoista rantaa. Koira pompauttaa linnut ylös.
Sorsia voi yrittää saada ampumahollille houkutuskuvien eli kaaveiden ja pillien avulla.
Kuvien käyttö alkaa olla tehokasta vasta vähän myöhemmin syksyllä, kun vesilinnut alkavat parveutua muuton lähestyessä.
Voi lintuja saada laskeutumaan kuville toki kauden alussakin. Tärkeintä on asetella kuvat reilusti haulikon kantaman sisäpuolelle
passipaikasta. Kuvien määrässä ei kannata kursailla, vähintään kannattaa käyttää 4-5 kaavetta.
Kaupoista saatavat muovisorsat ovat aivan kelpoa tavaraa. Jos innostuu tekemään kaaveet itse on syytä muistaa,
että kaula ei saa olla pitkällä eikä pää pystyssä. Moinen kuva ei luo illuusiota rauhallisesti ruokailevasta parvesta, johon
kannattaa laskeutua.
Viimeaikoina on myös Suomeen ilmestynyt jos jonkinlaista ameriikanhärveliä, kuten esimerkiksi
sorsien houkutteluun tarkoitettu siipiään heiluttava akkukäyttöinen robottisorsa. Kukin käyttäköön omaa arvostelukykyään.
Robottisorsaa testanneesta kotimaisen aikakauslehden taulukosta voisi päätellä, ettei robotista ainakaan
haittaa ole ollut. Itse olen kyllä saanut sorsia ammutuksi vallan hyvin myös ilman moisia korkeateknologisia apuvälineitä.
Sorsapilli on omienkin kokemuksien kautta todistettu toimivaksi vehkeeksi, jos sitä malttaa
käytellä kohtuudella. Rauhallisesti ruokailevan ja tyytyväisen heinäsorsan käk, käk -myhäilyä
on tosin helpohko matkia ilman pilliäkin. Usein iltalennolla ollessa samoille vesille eksyy urpoja, jotka
puhkuvat pilliin kuin se olisi joku alppitorveen verrattavissa oleva soittopeli. Vinkki: pilliin ei kannata
puhaltaa minuutin välein keuhkojen täydeltä. Moinen käkätys paremminkin karkoittaa sorsat.
Koiran käyttö on sorsastuksessa suositeltavaa. Se ajaa sorsat ilmaan ja noutaa ammutut linnut veneettömälle jahtimiehelle.
Jokaiselle sorsastajalle tulee joskus myös haavakoita ja niiden etsimisessä koirasta on korvaamaton apu.
Lähteet:
- Kairikko, Juha K, Taitava metsästäjä
