Suurpetojen metsästys on entiseen verrattuna nykyään tiukasti säänneltyä.
Kannat ovat suhteellisen pieniä. Ilves on tosin runsastunut lähivuosina huomattavasti.
Myös muut kannat ovat kasvussa.
Suden metsästys
Ennen susia hiihdettiin kiinni ja sitten surmattiin. Poikkeuksellisten miesten hommaa. Epäilemättä moinen
vaatii tietynlaisten kovakuntoisten miesten lisäksi oikeanlaisen kelin onnistuakseen, kuten mikä tahansa hankiaskeliin perustuva (suksimiehen kestävä,
riistaa upottava) jahti. Susia on pyydetty myös ansakuopin, erityisin satimin, raudoin ja myöhemmin myrkyillä.
MMM:n määrittelemien riistanhoitopiirikohtaisten lupakiintiöiden puitteissa voidaan susilupia myöntää.
Lisäksi häirikkösusille voidaan myöntää erikseen lupia. Myös poliisilain turvin vaaraa-aiheuttavia
yksilöitä surmataan usein.
Sudenpyynnin peruskuviot ovat kuitenkin toisessa perinteisessä jahtitavassa pysyneet edelleen muuttumattomina,
vaikkakin nykyään tietenkin käytetään moottoriajoneuvoja kiertämisessä apuna. Kyse on lippusiimapyynnistä.
Siinä hukka/hukat kierretään ensin jollekin tietylle alueelle. Tämän jälkeen niiden kierroksessa pysyminen pyritään
varmistamaan ympäröimällä alue erityisellä lippusiimalla. Lippusiima on värikäs ja ihmisellä hajustettu
suden luonnoliseen epäluuloisuuteen ja arkuuteen vetoava naru härpäkkeineen.
Siimaa kannataa yrittää vetää siten, että susi lopulta ulospääsyä
ajon edellä etsiessään ajautuisi kapenevaan pussiin.
Suden oletettuihin kulkupaikkoihin asetetaan passit ja ajomies/-miehet laitetaan liikkeelle.
Haulikko on passimiehen asevalinta, tietenkin todella karkein jopa 9 millisin "susihaulein".
Viime aikoina susijahdeissa on käytetty Amerikan kettukoiria ajueina ja menestystäkin näissä
jahdeissa on saavutettu. Koirat tuodaan esim laajalle kierrokselle. Joka tapauksessa
ne viedään jäljelle kytkettyinä ja vasta tuoreelle jäljelle päästetään irti.
Koirat toimivat jahdatessa yksittäisiä susia, joiden pakoreaktio on lauennut.
Menestys perustuu suden tietoisuuteen ihmisen läsnäolosta ja jahdista, muuten
tulee koirille kuumat oltavat.
Karhun metsästys
Karhunpyynti ei ole enää niin monimuotoista kuin ennen. Rauta- ja loukkupyynti on kielletty,
samoin pesältä ampuminen. Myöskään minkäänlaista haaskaa tai ravintohoukutinta ei saa enää karhunpyynnissä käyttää.
Kaikista kovin ja miehekkäin pyyntimuoto keväinen karhunhiihto on niin ikään kielletty.
Karhunkaadossa alkaa jo olla arvoistaan glooriaa, kun hiihtää sen perässä ensin vuorokausitolkulla
12 tunnin rupeamia, ehkä viikonkin yhteen soittoon.
...Karhun laukka muuttui nykiväksi; laukkahypyt tulivat väkivaltaisiksi ja
eteneminen ruhjovaksi; hanki upotti yhä enemmän petoa. Karhunkaataja näki pedon pian edessään
muutaman sadan metrin päässä. Hän sauvoi kaikin voimin. Välimatka lyheni, hän oli jo melkein
karhun rinnalla tiheikössä. Silloin karhu muutti äkkiä suuntaansa ja lähti takaisin kohti
Koukkutunturia. Mutta Alpi sieppasi kiväärin käteensä, nosti sen huohottaen poskelleen, otti
karhun tähtäimeen ja laukaisi. Karhu tuuskahti kesken laukka-askeleen maahan. Hanki murtui
sen ruhon alta laajalta alueelta. Parin potkaisun jälkeen sen jäsenet veltostuivat.
Pitkä juoksu oli loppunut.
- Arto Paasilinna: Karhunkaataja Ikä-Alpi, 1964
Poronhoitoalueella on käytössä yhteislupakäytäntö ja jahti toimii "keskeytys"-periaatteella.
Eli alueen kiintiön puitteissä kuka tahansa (esim. MH:lta luvan ostanut) voi ampua alueen kiintiöön
karhun ilman erillistä pyyntilupamenettelyä ja jahtia voi harjoittaa niin kauan, kunnes alueen kiintiö on täysi.
Muualla maassa MMM määrittelee riistanhoitopiirien alueille lupakiintiöt, joiden puitteissa piiri voi anomuksesta lupia myöntää.
Pyynti tapahtuu kuitenki pääsääntöisesti riistanhoitoyhdistyskohtaisilla yhteisluvilla.
Tämän lisäksi MMM myöntää joissakin tapauksissa lupia ns. häirikkökarhujen tappamiseen.
Myös poliisi voi poliisilain voimin kaataa/organisoida karhun kaatamisen.
Karhua metsästetään pienellä porukalla koiran avulla tai vahtimalla lavalta.
Koirajahdissa karhulle pelaava koira lasketaan yöjäljelle tai hakemaan alueelta, jossa
karhun tiedetään liikkuvan. Koira etsii karhun, ilmaisee sen haukulla ja tarkoitus olisi, että
pitää sen myös paikoillaan. Koiramies voi tällöin yrittää lähestyä tilannetta tuulen alapuolelta.
Karhulla on erittäin hyvät aistit ja se on normaalisti hyvin ihmisarka, joten haukulle
täytyy yrittää erityisen varovaisesti. Jalkineiden päälle kannattaa vetää paksut sukat tai edetä
sukkasillaan.
Mahdolliset muut jahtimiehet esim. odottelevat sopivissa passipaikoissa mahdollisesti pakenevaa karhua.
Karhu on kuitenkin fysiikkansa puolesta verrattuna koiraan ja mieheen nähden lisäksi myös aisteiltaan ylivertainen,
että jahti käytännössä on aina hyvin vaikeaa. Karhua on mahdollista myös väijyä passista ns. karhulavalta.
Nykyään kun ei saa käyttää minkäänlaista ravintohoukutinta, niin perinteinen kaurapelloista vahtiminenkin on
kiellettyä ja väijyminen saattaa tuottaa tulosta vain tiheän kannan alueilla niiden kulkureiteiltä.
Karhun lihassa voi olla vaarallista Trikiini-loismatoa. Trikiinit kuolevat lihasta yli 78 asteen lämpötilassa
20 minuutissa ja vastaavasti kuukaudessa 18 asteen pakkasessa.
Ilveksen metsästys
Ilveksen riistanhoitopiirikohtaiset lupakiintiöt määrittää MMM. Yhdistykset voivat lupia
piiristä sitten anoa.
Käytännössä metsästys menee nykyään yleisimmin varmasti niin, että kuten useimmissa hirvijahdeissakin,
autolla ajellaan ensin metsäautoteitä kunnes törmätään tuoreisiin jälkiin. Tämän jälkeen pyritään ajelemalla ympyrää
määrittämään ilveksen sijainti. Jalan tai suksipelissä kierrosta pienennetään, jonka jälkeen
alueen ympäristöön mahdollisille poistumisreiteille asetetaan passit ja ajomies/miehet lähtevät jäljelle.
Ilveksen metsästyksessä voi käyttää apuna myös koiraa.
Ahman metsästys
Ahman luvallinen metsästys on nykyisin hyvin harvinaista. Pääasiassa laillinenkin pyynti
liittyy porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen estämiseen.
Ennen ahmaa metsästettiin raudoilla, loukuilla, myrkyillä ja hiihtäen ajamalla.